Sivut

lauantai 27. helmikuuta 2016

Lumikenkäilyä Vimpelinlammella kansainvälisessä seurassa

Ihana talvisää on hyvä tekosyy lähteä ulkoilemaan. Ja kun mukaan saa hollantilaisia vaihto-oppilaita, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta lumesta, olisi suorastaan häpeä jäädä sisälle. Niinpä toteutimme lumikenkä-teemalla upean ulkoilupäivän Kajaanin Vimpelinlammella.


Vimpelinlampi on mukava kesä- ja talviretkeilyyn soveltuva kohde lähellä Kajaanin keskustaa. Lampea ympäröi leveä ja hyväkuntoinen polku, jossa on myös talvikunnossapito. Alue on hyvin suosittu perheiden ulkoilukohde sekä koirien ulkoilutusalue. Lammen rannalla sijaitsee myös laavu, jonka äärelle on mukava istahtaa vaikka makkaranpaistoon. 


Parkkipaikalla seurueen eräopas opasti ensin hollantilaisille vieraillemme tekniikan perusteet ja lumikenkien säädöt. Tämän jälkeen suuntasimme kulkumme lammen yli kohti laavua. Matka sujui vauhdikkaasti, lumi pöllysi ja seurueen nuoria naisia nauratti kaikkia. Talvi antoi parastaan.



Laavulla kaikilla oli mukavan lämmin ja eräopas veti työpajoja kiehisten vuolemisesta, nuotion sytyttämisestä ja erikoisvarusteista kuten myrskysytyttimestä ja sytytyspuikon käytöstä. Ongelmaksi meinasivat muodostua kuitenkin puut - läpilahot, moneen kertaan kastuneet ja jäätyneet puut eivät meinanneet syttyä edes uskolla, toivolla ja poppakonsteilla. Kajaanin kaupunki mainostaa kotisivuillaan laavua sekä puuhuoltoa. Totesimme, että ehkä täysin käyttökelvottomilla puilla koetetaan estää laavun tuhopoltto... Kannattaisi ennemmin kuitenkin mainostaa, että paikalle voi tulla omin puin. Toisaalta kaupungin sivuilta ei löydy karttaakaan alueesta, ehkä tässä luotetaan paikallisten tietoon ja siihen, että turistit eivät löydä perille. Onneksi paikalle saapui toinen perhe, jolla oli puut mukanaan. Olivat käyneet samaan ongelmaan törmäämässä aiemminkin ja viisastuneet vahingosta.



Ihana talvipäivä kului isolla joukolla tulistellen, makkaraa paistaen sekä lämmintä juomaa nautiskellen. Lapset saivat kielikylpyä ja kansainvälisiä kontakteja. Vaihto-oppilaat nauttivat ulkoilmatoiminnasta, lumeen tutustumisesta ja ikäistensä nuorten seurasta. Ja kun paluumatkan aika koitti, oli kaikilla hymy herkässä.


Budjetti
  • Eväät 8 €
  • Lumikengät olivat osittain omia ja osittain koululta lainassa.
Plussat:
  • Upea kohde aivan keskustan tuntumassa
  • Lumikenkäily on mielenkiintoinen ja helppo talvilaji, joka sujuu ilman ennakkoharjoittelua myös ensikertalaisilta
  • Laavu hyvällä paikalla, hyvin ylläpidetyt reitit ja hyvä parkkipaikka
  • Kesällä lähistöllä laiduntaa lampaita
Miinukset:
  • Puut, puut ja puut - olisi parempi mainostaa paikkaa omin puin käytäväksi
  • Kajaanin kaupungin sivuilta löytyy ihanasta kohteesta todella niukasti tietoa

 VINKKI - tiesitkö, että lumikenkiä saa edullisesti vuokralle? Kajaanissa esimerkiksi Kajaanin Latu vuokraa kenkiä kohtuuhintaan.

torstai 4. helmikuuta 2016

Kainuu opettaa

Ajatus Kainuu-aiheisesta retropostauksesta syntyi, kun ajelin eräänä päivänä Kainuun pikkukylien kautta pohjoiseen. Pakkasta oli -35 astetta, matkan varrella oli autiotaloja, mutkaista tietä, Kekkosen kuvia tien varressa ja venäläisiä rekkakuskeja, jotka sulattivat autojaan nuotion avulla. Pohdin siinä auton ratissa, että tällaisen Suomen minä haluaisin jossakin postauksessa välittää. Arctic Spell - osa pohjoista taikaa. Mennyt maailma, joka on monelle suomalaiselle vain Pölösen elokuvien kuvamaailmaa.



Ensimmäinen kohde, joka kirjoituksen kohteeksi nousi, tuli melkein itsestään. Otanmäki on 1950-luvulla rautamalmikaivoksen ympärille syntynyt kylä, jossa aika tuntuu edelleen pysähtyneen. Vaikka Otanmäessä toimii Transtechin junanvaunutehdas, on kylän ilme edelleen 50-luvun puolivälin kaivoskylän. Läheisyydessä on upeita luontokohteita, kuten Talaskangas ja Otanmäen lintuvesiallas. Vaan jos alueella vierailee, ei Otanmäen keskustaa voi jättää väliin.


Helposti tulisi halu kirjoittaa jotenkin sarkastisesti paikasta, jossa aika on pysähtynyt. Kaivostornista, joka piirtyy taivaanrantaan, kellosta, joka käy mennyttä aikaa tai umpeen naulatuista ikkunoista. Toisaalta voisi kertoa paikallisen motellin kankailla peitetyistä ikkunoista, joiden takana turvapaikanhakijat haaveilevat paremmasta elämästä. Minä en halua kuitenkaan nähdä Otanmäkeä pelkästään rapistuvina puitteina tai pysäkkinä, jolla odotetaan parempaa elämää. Kylästä on syntynyt minun 15 Kainuussa vietetyn vuoteni aikana myös toisenlainen kuva. Siinä kuvassa ja tarinassa on lämminhenkisiä ihmisiä, upeita tarinoita ja paljon historiaa. Maailman pohjoisin maauimala, liikuttavia koululaisten toteuttamia esityksiä, kylänraitti, jossa kaikki vastaantulijat tervehtivät.



Siksi kannustankin itse kiertämään kylän ja katsomaan rikkinäisten ikkunoiden ja umpeennaulattujen ovien taakse ja näkemään palan Suomen historiaa. Jota ei saisi unohtaa.




Otanmäki-musikaalin lopetusesitys, joka jaksaa aina liikuttaa yhtä paljon. Tyttäret eturivissä...


On tori ja kirkko, hiihtolatuja
Ja pienen pääkadun kännisatuja.
Kerran sen kaiken mä unhoitin sentään
Vaan nyt aamuyön haamu se kirkolta lentää,
Mittailee minua
Hymyillen,
Se kuiskii vierelläni:
"Muistatko minua?
Muistatko itsesi?"

Jos luulit, että menneet jättää sait,
Niin kertaamaan joudut korpimaiden lait.
Kun palata päätit, niin voitko sen kestää?
Ja kun kätesi paskaat, niin missäs ne pestään?
Pelkäätkö menneitä
Muistoja?
Voi, voi, poika pien,
Kun minä sinua
Yhä syvemmälle vien.
Pian minä sinua
Yhä syvemmälle vien.

Haaveilemaan meidät laittaa.
Haaveilumme lopettaa.
Meitä Kainuu opettaa.
Ryhtimme kumaraan taittaa,
Vaan ei tarkoita pahaa.
Meitä Kainuu opettaa.

Nyt rakkautta tunnen
Ja täytyn vihalla...
Olen hetkessä jälleen
Ihan pihalla.
Vakava paikka on siinä, kun myöntää
Että jos vaikka tän mielestään työntää
Ja mittailee suurempien kaupunkien
Suurempaa elämää,
Niin siellähän kadut on
Vain pelkkiä katuja.
Niin, niissähän kadut on
Vain pelkkiä katuja.
Muista tämä.

Aina se mukana kulkee
Vaikka se jäisi taa.
Meitä Kainuu opettaa.
Edestä ovia sulkee,
Mutta muutamia avaa...
Meitä Kainuu opettaa.

[Jarkko Martikainen: Kainuu opettaa]