Huima Hepoköngäs ja valkeat vedet

Jo toisen kerran blogin historiassa kävimme retkellä Hepokönkäällä. Yksi Suomen suurimmista vesiputouksista ansaitsee kuitenkin useamminkin postauksen, varsinkin näin isojen vesien aikaan. Hepoköngäs on siis Puolangalla sijaitseva vesiputous, joka on 18 metrin vapaalla pudotuksella huikea nähtävyys ja ehdottomasti useammankin käyntikerran väärti. Varsinkin kun putoukselle tarvitsee kävellä vain vajaa kilometri ja reitti sopii lastenvaunujen ja pyörätuolin kanssa liikuttavaksi, on kyseessä ehdottomasti koko perheen käyntikohde.

Teimme miehitykseltään hiukan normaalisti poikkeavan reissun, sillä tyttäret lähtivät katsomaan Kajaanin kaupunginteatteriin Tuntematonta sotilasta (joka ansaitsisi ihan oman postauksensa, jos tämä olisi retkeilyblogin sijaan teatteriblogi). Niinpä lähdimme 6-vuotiaan juniorin kanssa päiväretkelle. Aivan huikean aurinkoinen toukokuun päivä helli meitä kun saavuimme aika monen muunkin retkeilijän tavoin Hepokönkäälle. Reitti oli helppokulkuista ja könkään huipulla kalliot kutsuivat seikkailemaan - tosin omalla vastuulla ja hiukan vaaroja uhmaten. Sen verran isoja pudotukset könkään juurelle olivat.

Seikkailtuamme könkään päällä patikoimme ihanaan vanhaan metsään rakennettua reittiä pitkin könkään juurelle, jossa kuohuva vesi muodosti vesipisaroiden sumun kosteana kasvojamme hellimään. Ranta oli täynnä kuohujen pyöreiksi hiomia kiviä ja tarjosi lapsille ja aikuisille taianomaisen ympäristön leikkimiseen ja luonnon ihmeistä nauttimiseen.

Nautittuamme luonnosta suuntasimme kulkumme melkein parkkipaikan vieressä sijaitsevaan Hepokönkään kahvilaan. Kahvilan tarjonnassa oli pientä purtavaa vaan ennen kaikkea myös karttoja ja alueopasteita. Lisäksi pihamaalta löytyi penkkejä ja katoksia eväiden syöntiin, nuotiopaikka sekä hiekkalaatikko lapsille. Nautimme omista eväistä ja munkista, jonka mursimme ja jaoimme hyvällä mielellä könkään rauhasta vielä nauttien.

Ja sitten kuukkeli, kuuskiainen, tuli meitä tervehtimään. Ennen uskottiin, että metsämiehen sielu kulkisi linnun hahmossa miehen kuoltua. Kuukkelin ilmestyessä nuotiolla uskottiin tuovan onnea mukanaan. Ja meille kuukkeleita tuli kaksin kappalein, lehahti tervehtimään eväiden syöjiä vanhan metsän suojista kukertaen, tervehtien ja melkein kädelle istuen. 

Kuukkeliin on liitetty menneinä aikoina paljon uskomuksia. Tästä kertoo jo kuukkelin eri nimien kirjokin; kuuskilainen, kuuksikas, kuuhkilainen, korpinärhi, leppäkuuhinkainen, ryssänpyy... Taigametsävyöhykkeellä eläville suomensukuisille kansoille kuukkeli on ollut pyhä sielunlintu, jonka hahmoon metsästäjät kuolemansa jälkeen asettuvat. (www.kuukkeli.com)

Kiitos kun meitä tervehdit, pohjoisen taianomainen lintu. "Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan." [Tove Jansson]

 

Hepokönkäältä Pirunkirkolle

Kesän 2013 perinteinen päiväreissu kummisetä Timon kanssa suuntautui Kainuuseen ja piti sisällään hyvin erityyppisiä kohteita. Kajaanissa pysähdyimme ensin Paltaniemen kuvakirkolla, josta suuntasimme kohti kuuluisaa pessimistien pesää Puolankaa. Varsinaisena kohteenamme oli Hepoköngäs, joka vanhoissa kartoissa on kantanut nimeä Hevonperse [tai kainuulaisittain lausuttuna hevonpersie]. Hetkittäin Hepökönkään lähestyminen aiheuttikin tuon vähän räävittömämmän tunnelman autossa – eikö sinne könkäälle koskaan päästä, missä heposenmutkassa se oikein on :D

Loppujenlopuksi Hepokönkään parkkipaikka löytyi kuitenkin opasteiden avulla helposti ja 600 metrin mittainen leveäksi rakennettu pitkostettu polku osoittautui soveltuvaksi vaikka lastenvaunujen kanssa kuljettavaksi. 3-vuotias rämpi kuitenkin itikoista huolimatta hetkittäin protestoiden vaan könkään kuohuista hurmaantuen niin että 1½ km pituinen geologinen luontopolkukin meni mukinoitta, vähän kuin huomaamatta. Päämääränä oli kuitenkin könkään alaosa ja mahdollisuus kahlata kuohujen läheisyydessä veteen…

Hepoköngäs kaikessa komeudessaan

Vaikkemme Hepokönkäällä suurimman vesimäärän aikana olleetkaan, 24 metrin putouskorkeus oli vaikuttava. Lasten kanssa reissu oli oikein mukava, kävelymatkaa kertyi hyvin kohtuullisesti ja taikasanamme ”juomapullo” ja ”pienet eväät” olivat taas toimivia. Varsinaisesti Hepokönkäällä ei ollut tulentekopaikkaa vaan kesäkahvilalta parinsadan metrin päästä parkkipaikasta sellainen löytyi. Kesäkahvilalla tauottaessamme katseeni osui vanhahkoon alueen retkeilykarttaa ja kas kummaa – pirunkirkkohan se siellä. Ja sitten hullu höynähti. Paluumatkan reittisuunnitelma uusiksi ja kohti Paljakan luonnonpuiston lounaisosaa ja Louhenjokea.

 

Ja näinhän retkiä EI pitäisi tehdä. Suuntasimme hiukan summittaisilla ohjeilla kuitenkin matkamme kohti luonnonpuiston parkkipaikkaa ja aika monta kertaa teki mieli antaa periksi. Lopulta kohde kuitenkin löytyi sisukkaan metsäautotieverkostolla seikkailun jälkeen ja pääsimme jalkautumaan todelliseen ”kirveen koskemattomaan aarnimetsään”. Polulla oli pitkospuut ja kulku oli kohtuullisen helppoa vaan maasto kuitenkin aika haastavaa ja 3-vuotias piti ottaa noin kilometrin pituisen siirtymisen puolivälissä reppuselkään. Ja vaihtaa välillä kantajaa. Selvisimme kuitenkin rotkon yläpäähän, joka ei ollut enää ollenkaan lapsille sopivaa aluetta. Ei kaiteita, ei näkyviä polkuja, oman pään mukaista seikkailua vaan. No toisaalta – ehkä se juuri olikin lapsille sopivaa, kun ei ollutkaan ihan valmiiksi pureskeltua reittiä. Vaan elohopeamainen 3-vuotias ei siinä maastossa ollut kaikista helpon vahdittava.

Kotimatkalla pysähdyimme Kontiomäellä uimassa ja kaikista seikkailuista huolimatta siinä tulistelu ja uinti lammessa kruunasi päivän :)

Budjetti:

• Lähes ilmainen reissu, pienet eväät ja kioskin ostokset yhteensä noin 20 euroa

Plussat:

• Hepokönkäällä helppokulkuiset reitit ja mahdollisuus työntää jopa lastenvaunuja
• 600 metrin siirtyminen parkkipaikalta Hepokönkäälle sujuu hyvinkin nuorelta tarpojalta
• Kesäkioski suhteellisen lähellä parkkipaikkaa, samoin siistit vessat parkkipaikan yhteydessä
• Yksi Suomen suurimmista vapaista putouksista oli upea kohde ja veti kauniina kesäpäivänä yllättävän paljon turisteja paikalle

Miinukset:

• Muita kohteita ei retkeilijälle ihan lähistöllä, Hepoköngäs on kohtuullisen haastava yhdistää muihin kohteisiin – tai pitkät ajomatkat ainakin on kestettävä
• Könkäällä ei ole muita reittejä (pitkää UKK-reittiä lukuun ottamatta) kuin 1½ km geologinen polku ja suora siirtymä könkäälle.
• Pirunkirkolle opastus oli todella heikkoa ja näki ettei omaehtoiseen retkeilyyn oikein alueella oltu panostettu. Reitin merkitseminen jätti toivomisen varaa eikä sovellu lapsiperheille.

Toisaalta – Puolanka on tunnettu pessimisteistään, joten mitäpä tuo hyövää reittejä merkkailla, eksyyvät kuitenkin :D