Pienen pojan elämää - kummituskämppä ja ihmeelliset polunpäät

Ihan kaikkia reissuja ei kannata tehdä väkisin koko porukalla vaan jakautua alajaostoiksi. Näin teimme Saariselällä. Eräopas lähti teinien kanssa huiputtamaan Iisakkipäätä ja minä jäin 6-vuotiaan kanssa seikkailemaan. Seikkailun ideana oli tehdä lähimaastossa ihan mitä mieleen juolahtaa. Ja siihen Saariselän lähireitit sopivat oikein mainiosti.

Aloitimme retkemme Kummituskämpältä. Retkeilyreittien aloituspisteeltä kämpälle on vain noin 300 metriä. Karvaselässä alunperin ollut kummituskämppä on siirretty Saariselälle ja tarina kertoo, että kummitus siirtyi vanhan postipolun taukotuvan mukana Saariselälle. Mene ja tiedä, ainakin poikaa pelotti kämpän hämärä hiljaisuus niin paljon, ettei kämpässä ehditty sen enempää yliluonnollisia olentoja etsiskellä. Pihapiirissä oli mukava kammi sekä kota ruuanlaittoa varten. Parasta oli kuitenkin puron varrelta lähtevä polku. Ja mikä 6-vuotiasta voikaan kiinnostaa enempää kuin polku, jonka päätepistettä ei tunneta. Matkaan siis!

Pienen polun vartta seuratessamme kävimme tutustumassa lähiluontoon ja päädyimme lopulta tunturikappelin pihaan. Palasimme takaisin ja jatkoimme patikointia läpi Saariselän 1,7 km lähireitin. Kiipesimme ylöspäin, pysähdyimme lähes tunniksi leikkimään kivikkoon ja etsimään luonnon ihmeita. Äiti taas istui kivellä ja antoi Urho Kekkosen kansallispuiston rauhan hiipiä sisimpään. Loma eikä kiire mihinkään.

Saariselän alueella lähireitistö on todella mielenkiintoinen ja täynnä kohteita, joissa on kiva lapsen kanssa piipahtaa. Retkiä ei tarvitse ylimitoittaa pituudeltaan ja raskaudeltaan. Aina ei matkaa mitata kilometreissä vaan kokemuksissa, jotka lapsi itse saa suunnitella ja päättää. Näin tällä kertaa ja siksi retki oli yksi kesän ikimuistoisimmista sekä äidille että 6-vuotiaalle, jolla oli aikaa leikkiä, tutkia ja selvittää päättymättömien polkujen salaisuuksia. Saariselän lyhyet reitit on maastoon hyvin merkattu ja niiden varrella on useita taukopaikkoja. Helppoja ihan pienekin lapsen kanssa tai aloittelijoille. Tämän helpommin upeaa luontoa ei enää alueella voi kokea.

Lopuksi päätimme retkemme kirkkoon, joka on ainakin kesäaikana auki matkalaisille vuorokauden ympäri. Katselimme luonnon muovaamaa alttaritaulua eli tunturikappelin suuria alttarin takaisia ikkunoita, kun tuttua vipinää alkoi näkymään taulussa. Sieltä muu porukka saapuikin Iisakkinpään huiputuksesta ja kutsuimme heidät kirkkoon hetkeksi istahtamaan. Ja saatiinhan siinä nauttia hetki kirkkomusiikistakin porukan pianistin soittaessa meille pieniä pätkiä ja muiden yhtyessä laulantaan. Saariselän tunturikappelia ei kannata unohtaa, kun miettii mukavia ja ilmaisia käyntikohteita lasten kanssa Saariselän alueella.

Koilliskairan luontokeskus ja koko perheen retkeilyreitti

Hyvin usein pysähdymme reissuillamme Metsähallituksen luontokeskuksiin. Lähes aina ne ovat ilmaisia ja tarjoavat mielenkiintoista puuhaa ja tutustumista koko perheelle. Lisäksi niiden ympäristössä on usein lapsiperheelle sopivia patikointireittejä ja luontopolkuja. Näin myös Tankavaarassa.

Tankavaara on kokonaisuudessaan lapsiperheen unelmakohde. Kultakylä ympäristöineen on itsessään mahtava kohde ja lisänä lähes samassa pihapiirissa sijaitseva Tankavaaran luontokeskus tekee alueesta täydellisen lomakohteen luonnosta nauttivalle perheelle.

Tankavaaran luontokeskuksen sisäänpääsy on ilmainen ja se esittelee Urho Kekkosen kansallispuiston luontoa, eläimistöä ja historiaa mielenkiintoisella tavalla. Lisäksi luontokeskuksessa on ollut sekä vuonna 2015 että 2016 vaihtuva valokuvanäyttely sekä elokuvaesityksiä auditoriossa. Kaikki tietenkin ilmaiseksi. Lisäksi keskuksessa on laaja luontoaiheinen kirjasto ja mukava kauppa, josta minä sain häälahjaksi Paulaharjun Sompion - kirjan, josta olin pitkään haaveillut.

Parasta lapsista oli kuitenkin lapsille tarkoitettu Satuluola. Luolassa on mahdollista kuunnella eläinaiheista satua, mutta 6-vuotias onnistui ryömittyään luolaan leikkimään pehmoleluilla, jotka esittivät, kuinkas muutenkaan, Urho Kekkosen kansallispuistossa eläviä eläimiä. Kullanhuuhdonnan uuvuttamat teinit puolestaan kellahtivat patjoille ja tarina kertoo siellä heitellyn jopa unihiekkaa. Sen verran raskaasti luomet painoivat, kun kävimme lapsilaumaa luolasta kutsumassa.

Tankavaara luontokeskuksen ympärillä on myös monipuolisesti luontopolkuja sekä laavu ja tulentekopaikka eväiden syömistä varten. Kiersimme lasten kanssa kesällä 2015 kilometrin pituisen Urpiais-reitin, jonka varrella oli lapsille tekemistä. Toki hiukan harmitti, kun ihan jokaista pönttöä ennen maastosta löytäneet vaan mukava reitti oli kuitenkin näköalatorneineen ja motivoivine tehtävineen. Kesällä 2016 aikuiset puolestamme kiersimme sotahistoriallisen polun ja kävimme katsomassa alkuperäisen mallin mukaan rakennetun korsun tilanteen, jonka rakentamista eräopas oli aiemman työnsä kautta Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kautta aloittamassa kesällä -15. 

Tankavaara on toiminut saksalaisten sotilaiden tukikohtana vuosien 1941-1944 aikana ja maastossa on nähtävissä vielä paljon sodan aikaisia rakenteita ja onpa paikalle tuotu jopa panssarintorjuntatykkikin. Tykin viereen on rakennettu korsu, joka on tehty vanhojen piirustusten mukaan. Sitä ei oltu kuitenkaan kaivettu maastoon, joten sen rakenteisiin pääsi tutustumaan.

Tutustu Tankavaaran sotahistoriaan ja kultamenneisyyteen (Kultahippu.fi / Seppo J. Partanen)

Tankavaara alueen sotahistoria ja kartat (Museovirasto)

Budjetti:

• Ilmainen reissu, häälahjaksi hankitun Sompio-kirjan hinta noin 20 €

Plussat:

• Monipuolinen luontokeskus, jossa on huomioitu erityisesti lapsiperheet on kokonaisuudessaan ilmainen kohde
• Tankavaara on kokonaisuus, jossa viihtyy hyvin päivän ja Kultakylän palveludien ansioista pystyy joko ruokailemaan ravintolassa tai tekemään itse ruokaa luontokeskuksen pihan nuotiopaikoilla
• Luontopolut tuovat monipuolisen lisän alueen tarjontaan ja niitä suunnitellessa on huomioitu eri-ikäiset kulkijat sekä alueen sotahistoria
• Luontokeskuksesta saa asiantuntevaa opastusta ja karttoja alueesta

Miinukset:

• Luontokeskus on avoinna vain kesäaikana ja muuten tilauksesta
• Osa opasteista on vähän vanhentuneita ja lasten reitiltä puuttui käsityksemme mukaan yksi rasti - tai sitten se oli vähän turhan hyvin piilotettu. Pienellä petrauksella kohde muuttuu kuitenkin loistavaksi todella hyvästä :)

Etiäinen - paras retkikaveri Rovaniemelle

Päivitin keväällä kirjahyllyni retkeilykirjavalikoimaa ja hankin Rovaniemen retkeilykohteita esittelevän vuonna 2014 julkaistun Etiäisen. 178-sivuinen kirja tuo todella laajalla kattauksella esille Rovaniemen alueen retkeilyreitit, luontopolut, autiotuvat, laavut ja muut retkikohteet. Kirja olisi jo itsessään kaikinpuolin kattava ja kehut ansaitseva teos karttoineen, kohteiden koordinaatteineen ja lapsiperheille sekä erityisryhmille laadittujen omien kappaleiden kanssa. Kirja tuo kivalla tavalla myös esimerkiksi jokamiehenoikeuksia ja jätkäkulttuuria esille ja toimii matkaoppaana vaikkapa Auttikönkään museolle.

Etiäinen on 178-sivuinen, noin 15 euron hintainen retkeilyopas Rovaniemen alueelle

Oppaassa erityisesti hankintavaiheessa huomiota kiinnitti hinta. 15 euroa tuntui mitättömältä hinnalta näin laajasta kirjasta. Mutta erityisen kirjasta tekee siihen kytketyt verkkosivut.

Etiäinen toimii myös ilmaisena verkkosivustona, josta löytyy samat retkeilyreitit ja kartat. Onkin ihan makuasia, kummasta pitää enemmän, mutta itse koen, että molemmat toimivat toisiaan täydentäen. Etiäisen verkkosivuilta on mahdollista ladata sekä gps-laitteeseen että pdf-muodossa karttoja, koordinaatteja ja reittikuvauksia.

Etiäisen verkkosivut ovat helppoja selata

Etiäisen mobiilioptimointi toimii hyvin myös puhelimella ja sinne on koottu Rovaniemen sääennusteet, Ilmatieteenlaitoksen varoitukset.

Erityisen hienosti kirjassa ja verkkosivuilla on kytkös toisiinsa, sillä kirjan jokaisen reittikuvauksen kohdalla on QR-koodi, jonka avulla voi siirtyä Etiäisen verkkopalveluun puhelimella.

Kirjan sivuilta löytyy karttojen ja retkikuvausten lisäksi mm. QR-koodi Etiäisen verkkosivuille

Klikkaa itsesi Etiäiseen!

Etiäinen on sisällöltään upea Rovaniemen retkeilyopas, vaan sen suurin saavutus on kuitenkin verkkosivujen, mobiilin lataamisen ja perinteisen kirjan sisältöjen yhdistäminen ja toimiva rinnakkaiskäyttö. Ilman kirjan ostamistakin pärjää, mutta kirjan edullinen hinta motivoi ehdottomasti hankkimaan myös kirjan itselleen.

[Etiäinen on kansanuskomusten mukaan ihmisen kuvajainen, kaksoisolento tai aistittava vaikutelma, joka kulkee hänen edellään ja tekee tai on tekevinään edellä samoja asioita jotka asianosainen myöhemmin itse tekee.]

Balladi Olavinlinnasta - tarujen huikea retkikohde

Olavinlinna on yksi myyttisimmistä ja rakkaimmista kohteista, jotka ovat kulkeneet mukanani lapsuudesta asti. Tarinoiden ja tarujen kohde, josta vielä neljänkymmenen käyntikerrankin jälkeen saa aina jotakin erityistä irti.

 

Päätimme vierailla Olavinlinnassa mummolareissun yhteydessä, koska huomasimme, että Lasten linna -tapahtumassa oli tarjolla kaikenlaista kivaa oheisohjelmaa keskiaikahengessä. Järjestäjä toimi Musta Virran keskiaikaseura. Lisäksi ohjelmassa oli normaali opastettu linnakierros sekä vierailu museokaupassa.

Opastettu kierros on kerta toisensa jälkeen yhtä vaikuttava. Tarinat linnan rakentamisesta, sotilaista, kummituksista, pässistä ja linnan vaiheista maailmanpolitiikan pyörteissä jaksavat kiinnostaa niin aikuisia kuin lapsiakin. Torniin kiipeäminen ja ritaritasanteelta alas kurkistaminen jännittää joka kerta. Ja jokaista sukupolvea jaksaa naurattaa sama vessatarina, kun alas kalliolle on hurja kymmenien metrien pudotus.

Tällä kertaa Olavinlinnan perusnäyttelyssä oli uusi osa eli Pukku herttuan tupa, jossa lapset pääsivät kokeilemaan ritarien ja linnanneitojen varusteita, rakentamaan linnaa uuteen uskoon ja eläytymään keskiajan elämään. Lisäksi Keskiaikaseura järjesti jousiammuntaa ja työpajoja, jotka jaksoivat puhuttaa pitkään kotiinpaluun jälkeenkin. Aurinko paistoi, bastionilla oli ihana kuljeskella ja katsella Saimaalle eikä pois ollut mikään kiire. Olavinlinna ja koko ympäristö lumoaa. hetkeäkään ei kukaan pohtinut, että museossa on tylsää.

Budjetti:

• Sisäänpääsy perhelipulla 20 € (ukki oli mukana) ja jousipyssyllä ampuminen 4 €
• Jäätelöt linnan puistossa 9 €

 Plussat:

• Ihan kaikki - Olavinlinnassa on varmasti jokaiselle jotakin: tietoa, kokemuksia, elämyksiä ja tarinoita
• Auki ympäri vuoden
• Sisäänpääsy perhelipulla edullinen ja museokaupassa kohtuuhintainen ja mielenkiintoinen valikoima
• Tarjolla myös ruokaa linnantuvassa
• Puistot linnan ympärillä todella kauniita ja jokapuolella on vesistöä
• Linnassa järjestetään todella mielenkiintoista ohjelmaa aina oopperasta nyrkkeilyyn ja lasten tapahtumista erikoisillallisiin ja vihkimisiin

Miinukset:

• Kesällä linnanpihalla on oopperajuhlien vuoksi harjoituksia ja rakenteita, liikkuminen ei yhtä vapaata kuin talvella
• Portaat ovat paikoitellen ahtaita ja jyrkkiä, linnaa ei ole suunniteltu hankalasti liikkuville
• Kierros kestää lähes tunnin ja voi olla raskas ihan pienimpien kanssa (tosin meitä se ei ole koskaan haitannut)

Niin vuolaan virran luodolla on linna Olavin

Ja mietteissään se katsoo virtaan mustaan.

Se silloin suojas maata vahvoin muurein kivisin

Kun aallot ajan toivat ahdistustaan.

On vaientunut soitto salmen ahdin kanteleen

Ja poissa on myös musta oinas linnan.

Nyt linna kertoo sulle tarun kauan säilyneen

Jos ymmärrät vain huokaukset sen.

[Sauvo Puhtila]

Huima Hepoköngäs ja valkeat vedet

Jo toisen kerran blogin historiassa kävimme retkellä Hepokönkäällä. Yksi Suomen suurimmista vesiputouksista ansaitsee kuitenkin useamminkin postauksen, varsinkin näin isojen vesien aikaan. Hepoköngäs on siis Puolangalla sijaitseva vesiputous, joka on 18 metrin vapaalla pudotuksella huikea nähtävyys ja ehdottomasti useammankin käyntikerran väärti. Varsinkin kun putoukselle tarvitsee kävellä vain vajaa kilometri ja reitti sopii lastenvaunujen ja pyörätuolin kanssa liikuttavaksi, on kyseessä ehdottomasti koko perheen käyntikohde.

Teimme miehitykseltään hiukan normaalisti poikkeavan reissun, sillä tyttäret lähtivät katsomaan Kajaanin kaupunginteatteriin Tuntematonta sotilasta (joka ansaitsisi ihan oman postauksensa, jos tämä olisi retkeilyblogin sijaan teatteriblogi). Niinpä lähdimme 6-vuotiaan juniorin kanssa päiväretkelle. Aivan huikean aurinkoinen toukokuun päivä helli meitä kun saavuimme aika monen muunkin retkeilijän tavoin Hepokönkäälle. Reitti oli helppokulkuista ja könkään huipulla kalliot kutsuivat seikkailemaan - tosin omalla vastuulla ja hiukan vaaroja uhmaten. Sen verran isoja pudotukset könkään juurelle olivat.

Seikkailtuamme könkään päällä patikoimme ihanaan vanhaan metsään rakennettua reittiä pitkin könkään juurelle, jossa kuohuva vesi muodosti vesipisaroiden sumun kosteana kasvojamme hellimään. Ranta oli täynnä kuohujen pyöreiksi hiomia kiviä ja tarjosi lapsille ja aikuisille taianomaisen ympäristön leikkimiseen ja luonnon ihmeistä nauttimiseen.

Nautittuamme luonnosta suuntasimme kulkumme melkein parkkipaikan vieressä sijaitsevaan Hepokönkään kahvilaan. Kahvilan tarjonnassa oli pientä purtavaa vaan ennen kaikkea myös karttoja ja alueopasteita. Lisäksi pihamaalta löytyi penkkejä ja katoksia eväiden syöntiin, nuotiopaikka sekä hiekkalaatikko lapsille. Nautimme omista eväistä ja munkista, jonka mursimme ja jaoimme hyvällä mielellä könkään rauhasta vielä nauttien.

Ja sitten kuukkeli, kuuskiainen, tuli meitä tervehtimään. Ennen uskottiin, että metsämiehen sielu kulkisi linnun hahmossa miehen kuoltua. Kuukkelin ilmestyessä nuotiolla uskottiin tuovan onnea mukanaan. Ja meille kuukkeleita tuli kaksin kappalein, lehahti tervehtimään eväiden syöjiä vanhan metsän suojista kukertaen, tervehtien ja melkein kädelle istuen. 

Kuukkeliin on liitetty menneinä aikoina paljon uskomuksia. Tästä kertoo jo kuukkelin eri nimien kirjokin; kuuskilainen, kuuksikas, kuuhkilainen, korpinärhi, leppäkuuhinkainen, ryssänpyy... Taigametsävyöhykkeellä eläville suomensukuisille kansoille kuukkeli on ollut pyhä sielunlintu, jonka hahmoon metsästäjät kuolemansa jälkeen asettuvat. (www.kuukkeli.com)

Kiitos kun meitä tervehdit, pohjoisen taianomainen lintu. "Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan." [Tove Jansson]

 

Parasta retkeilyä - lähimetsässä leikkimistä

Metsä tekee lapselle hyvää. Tutkimusten mukaan metsässä liikkuminen vähentää stressiä, lisää vastustuskykyä ja kehittää lapsen motoriikkaa. Ennen kaikkea se kuitenkin kehittää mielikuvitusta ja tarjoaa elämyksellisen ympäristön leikkiin.

Joten tuntuu hyvältä palata pitkän opiskelutauon jälkeen blogin pariin juuri tällaisella lähimetsä-kirjoituksella. Retkeilyn ei tarvitse olla hankalaa, kallista tai suurta suunnittelua vaativaa. Itse asiassa omasta lapsuudestankin muistan päällimmäisenä ikimuistoiset kesäpäivät lähimetsässä majaa rakentaen.

Rakennetaan, rakennetaan,

rakennetaan majaa.

Tavoitellaan, tavoitellaan

taivaan sinistä rajaa.

Puiden rungot seiniksi,

seinien päälle katto.

Risut ensin ristiin, rastiin,

sitten sammalmatto.

[Eppu Nuotio]

 Ja tämä oli ihanan lämpimän kesäpäivän teemana Lapissa. Meillä on pieni luiska omaa metsää talon vieressä, josta lapset innostuivat raivaamaan ylimääräisiä taimia puuston alta. Metsästä löytyi myös ohutta rankaa ja kas. Pienen askartelun ja vesomisen jälkeen pojalla oli täydellinen pesä metsäleikkejä varten. Lapsuuden parhautta!

Onnellinen lapsuus on salainen puutarha,

täynnä katoamatonta kauneutta,

aamukastetta, lintujen laulua,

kukkien tuoksua, puiden huminaa,

valoa ja varjoja.

Ja saatiinhan me maja muillekin pihan asukeille. Rekisteröimme uudet pöntöt (joilla korvasimme vanhat, jo vähän huonokuntoiset) Miljoona linnunpöntöä -kampanjaan. Ja illasta 6-vuotiaan retkeilijän aika kuluikin pikku kiikareiden ja tarkakiluvälineiden kanssa ikkunassa. Kukahan sinne muuttaakaan!

Ps. Aivan huikea hankinta 6-vuotiaalle oli Lintututkija-kirja puuharepussa. Mukana oli mm. pienet kiikarit, muistilehtiö, opaskirja tehtävineen, tarroja ja kenttäoppaita. Suosittelen lämpimästi. Edullisesti saa luonnosta paljon enemmän irti.

Lumikenkäilyä Vimpelinlammella kansainvälisessä seurassa

Ihana talvisää on hyvä tekosyy lähteä ulkoilemaan. Ja kun mukaan saa hollantilaisia vaihto-oppilaita, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta lumesta, olisi suorastaan häpeä jäädä sisälle. Niinpä toteutimme lumikenkä-teemalla upean ulkoilupäivän Kajaanin Vimpelinlammella.

Vimpelinlampi on mukava kesä- ja talviretkeilyyn soveltuva kohde lähellä Kajaanin keskustaa. Lampea ympäröi leveä ja hyväkuntoinen polku, jossa on myös talvikunnossapito. Alue on hyvin suosittu perheiden ulkoilukohde sekä koirien ulkoilutusalue. Lammen rannalla sijaitsee myös laavu, jonka äärelle on mukava istahtaa vaikka makkaranpaistoon. 

Parkkipaikalla seurueen eräopas opasti ensin hollantilaisille vieraillemme tekniikan perusteet ja lumikenkien säädöt. Tämän jälkeen suuntasimme kulkumme lammen yli kohti laavua. Matka sujui vauhdikkaasti, lumi pöllysi ja seurueen nuoria naisia nauratti kaikkia. Talvi antoi parastaan.

Laavulla kaikilla oli mukavan lämmin ja eräopas veti työpajoja kiehisten vuolemisesta, nuotion sytyttämisestä ja erikoisvarusteista kuten myrskysytyttimestä ja sytytyspuikon käytöstä. Ongelmaksi meinasivat muodostua kuitenkin puut - läpilahot, moneen kertaan kastuneet ja jäätyneet puut eivät meinanneet syttyä edes uskolla, toivolla ja poppakonsteilla. Kajaanin kaupunki mainostaa kotisivuillaan laavua sekä puuhuoltoa. Totesimme, että ehkä täysin käyttökelvottomilla puilla koetetaan estää laavun tuhopoltto... Kannattaisi ennemmin kuitenkin mainostaa, että paikalle voi tulla omin puin. Toisaalta kaupungin sivuilta ei löydy karttaakaan alueesta, ehkä tässä luotetaan paikallisten tietoon ja siihen, että turistit eivät löydä perille. Onneksi paikalle saapui toinen perhe, jolla oli puut mukanaan. Olivat käyneet samaan ongelmaan törmäämässä aiemminkin ja viisastuneet vahingosta.

Ihana talvipäivä kului isolla joukolla tulistellen, makkaraa paistaen sekä lämmintä juomaa nautiskellen. Lapset saivat kielikylpyä ja kansainvälisiä kontakteja. Vaihto-oppilaat nauttivat ulkoilmatoiminnasta, lumeen tutustumisesta ja ikäistensä nuorten seurasta. Ja kun paluumatkan aika koitti, oli kaikilla hymy herkässä.

Budjetti

• Eväät 8 €
• Lumikengät olivat osittain omia ja osittain koululta lainassa.

Plussat:

• Upea kohde aivan keskustan tuntumassa
• Lumikenkäily on mielenkiintoinen ja helppo talvilaji, joka sujuu ilman ennakkoharjoittelua myös ensikertalaisilta
• Laavu hyvällä paikalla, hyvin ylläpidetyt reitit ja hyvä parkkipaikka
• Kesällä lähistöllä laiduntaa lampaita

Miinukset:

• Puut, puut ja puut - olisi parempi mainostaa paikkaa omin puin käytäväksi
• Kajaanin kaupungin sivuilta löytyy ihanasta kohteesta todella niukasti tietoa

 VINKKI - tiesitkö, että lumikenkiä saa edullisesti vuokralle? Kajaanissa esimerkiksi Kajaanin Latu vuokraa kenkiä kohtuuhintaan.