Sotahistoriallinen luontopolku juhlistaa itsenäisyyttämme

Salpalinja-Lahtela on todella upea sotahistoriallinen kohde, jossa samalla on mahdollisuus nauttia patikoinnista ja Kuusamon luonnosta. Polun varrella on  kohteita Salpalinjan, kenttäradan ja tukinsiirtolaitoksen historiaan liittyen. 4½ km luontopolun varrelta löytyy entisöityjä taisteluhautoja, konekivääripesäkkeitä, majoituspoteroita, betonikorsuja ja paljon opasteita ja infoa Salpalinjasta.

Helppokulkuinen reitti soveltuu suurimmalta osin myös esteettömäksi reitiksi ja se tarjoaa kaikenikäisille todella havainnollisesti tietoa Salpalinjan merkityksestä Suomen puolustukselle. Samalla polku on myös kaunis ja mielenkiintoinen retkeilyreitti, joka rengasreittinä yhdistää alueen linnoitusten tavoin Kuusamojärven ja Vanttajajärven.

Budjetti:

• Piipahdimme alueella ohikulkumatkalla eli reissu oli todellinen nollabudjetin retki

Plussat:

• Alue on todella siisti ja hyvin ja pieteetillä entisöity ja samalla historiaa kunnioittaen kunnostettu
• Reitit ovat helppokulkuisia ja sopivat myös esimerkiksi lastenvaunujen kanssa liikkuville
• Rannalla on paljon hyviä parkkipaikkoja ja tulistelumahdollisuus omien eväiden syömistä varten
• Kokonaisuus on tasapainoinen ja opasteita oli tarpeeksi - ehdottomasti käymisen arvoinen kohde

Miinukset:

• Aika vähän alueesta vielä saa tietoa verkosta eikä kohde satu ihan suurimpien teiden varsiin - alueella kannattaa kuitenkin poiketa, vaikka se tekisi reittiin pienen mutkan

Alueella ei ole vielä omia verkkosivuja, mutta Salpalinja-Lahtela löytyy Facebookista. Kannattaa liittyä mukaan!

Rokua - saari, jonka meri hylkäsi

Rokuan kansallispuisto on osa laajempaa Rokuan Geoparkkia. Alue tarjoaa paitsi luonnosta nauttivalla upeita ja vaihtelevia patikointimaastoja, myös luonnon oman luennon jääkaudesta.

Oivallinen retken aloituspaikka niin Rokualle kuin muissakin kansallispuistoissa on luontokeskus. Rokuan Suppa on kohtuullisen suppea vaan tarjolla on hieno läpileikkaus alueen geologisesta ja historiallisesta menneisyydestä. ja toki tarjoaa kiinnostuneelle paljon luettavaa, lapsille touhuttavaa ja kahvion huokaisulle ja herkuttelulle.

Aikuisten reissulla asuntoautolla majoituimme Rokuan Hovin leirintäalueelle ja kiersimme reilun 9 km lenkin, joka sisälsi Rokuan sydämen reitin sekä piipahduksen Pookivaaralla. Lasten kanssa tarjolla on myös helpompia reittejä. Halusimme kuitenkin nähdä Suomen syvimmän supan, Syvyyden kuilun ja nousta alueen korkeimmalle vaaralle ja nähdä palovartijan mökin ja tornin.

Rokuasta kiehtovan tekee kuiva kangasmaasto, suppien pohjille muodostuneet pienet suot, helppokulkuiset reitit ja samalla korkeuserot. Alueella on helppo ja mielenkiintoinen liikkua ja meitä molempia kiehtoo lapsuutemme maisemista tutut hiekkareitit, jäkäläkankaat ja männiköt. Rokualla on kuitenkin maiseman lisäksi osattu upealla tavalla tuoda infotauluissa esille se, miten jääkausi näyttäytyy edelleen maisemassa. Taulujen tekstejä ja kuvia tutkimalla pystyi helposti hahmottamaan jäämassojen liikesuunnat, hiekkaharjanteiden synnyn ja esimerkiksi suppa-alueiden muodostumisen.

Rokuan Geopark valittiin vuoden 2018 retkeilykohteeksi, enkä yhtään ihmettele. Unesco-kohteena se tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden nauttia luonnosta ja historiasta - ja myös historian kerroksista. Esimerkiksi Pookivaaralla on nähtävissä sota-ajalta ilmavalvonnassa olleiden lottien korsun jäänteitä ja Keisarintiellä aistia 1600-luvun kauppamiesten elämää. Ja samalla tutustua kivikautiseen elämään alueella yhtä aikaa kun jääkauden geologiset jäljet hämmästyttävät mittakaavallaan.

Budjetti:

• Majoitus 35 € (yksi yö, kaksi hlö) omassa asuntoautossa Rokuan Hovissa
• Ruokailu itse tehden

Plussat:

• Upea maisema, jossa historian eri kerrokset näkyvät
• Suppa on mukava paikka aloittaa retkeily
• Geoparkin ansiosta alueella on todella mielenkiintoisia ja informatiivisia opastauluja ja mahdollisuus oikeasti oppia ja ymmärtää geologista historiaa
• Myös lyhyitä reittejä esteettömyyttä toivoville ja ihan pienten lasten kanssa liikkuville löytyy. Reitteihin kannattaa tutustua etukäteen Luontoon -sivustolla

Miinukset:

• Majoitusta oli syksyllä vähän hankala löytää, mutta Rokuan Hovi mahdollista majoituksen asuntoautossa, vaikka alue olikin kiinni jo saapuessamme (tästä paljon plussaa)
• Paikoitellen reitissä on kulumaa vaan toisaalta eroosio alueella on varmasti rankkaa ja haastaa myös porrasrakenteiden ja reitistön kunnossapidon

Ametistien jäljillä Luostolla

Luoston Lampivaaran ametistikaivos on yksi pohjoisen suosikkikohteistamme. Kestävän kaivostoiminnan ja turismin pohjalle rakentuva ametistikaivos tarjoaa vieraille mahdollisuuden päästä kaivamaan omat onnenkivensä kaivoksesta pienellä hakulla. Parasta kaivoksessa on sen omaleimaisuus - perille pitää kävellä 2,5 km reitti ja kaivoksella ei kaiveta koneella lainkaan. Turisteille jaetaan pienet hakut ja niiden avulla jokainen pääsee kokeilemaan, millaisia ametistimöhkäleitä rakkakivien seasta löytyy.

Ametistit syntyivät 2000 miljoonaa vuotta sitten suurvuoriston uumenissa. Vuoriston kuluessa miljoonien vuosien aikana myös luolat, joissa ametistit olivat kiinnittyneinä, sortuivat. Tästä syystä ametistit löytyvät kivikosta pintakivien joukosta. 

Kaivoksen kierros alkaa Lampivaaran kahviolta, josta noustaan muutaman sadan metrin polku kaivokselle. Kierros alkaa ametistien ja alueen geologian lyhyellä esittelyllä ja sen jälkeen vieraat pääsevät kaivamaan.

Kaiken kaikkiaan Luoston Lampivaaran maisemat, geologinen historia, kansallispuisto ympärillä ja jalkaisin siirtyminen kaivokselle luovat todella erityislaatuisen tunnelman. Tuntuu, kuin siirtyisi paitsi matkassa myös ajassa jonnekin kauas, aikaan jolloin vuoristot halkoivat maatamme ja vuosimiljoonien aikana kallioperään syntyi ihmeellisiä mineraaleja.

Budjetti:

• Olimme liikkeellä kahden aikuisen ja 16- ja 8-vuotiaiden kanssa, joten liput maksoivat 64,50 €
• Matkamuistot 20 €
• Kahvit ja munkit 12 €

Plussat:

• Upea ympäristö ja kokonaisuus, jossa geologinen luento kruunasi kokemuksen
• Jalan alueelle siirtyminen rauhoittaa ja tarjoaa mahdollisuuden tutustua myös Pyhä-Luoston kansallispuistoon
• Kestävä kaivostoiminta vaikuttaa todella hyvältä tavalta toteuttaa turismia ja kaivostoimintaa herkässä kansallispuiston ympäristössä

Miinukset:

• Ihan pienimmille lapsille kävelymatka kaivokselle saattaa olla raskas
• Liput isommalle porukalle ovat kohtuullisen arvokkaat, mutta toki ainakin omasta mielestämme rahalle saa vastinetta

Järämä - olimme kerran ystäviä

Järämä on valtatie Kaaresuvannosta 16 kilometrin päässä Kilpisjärvelle päin Maunun ja Luspan kylien välillä sijaitseva Lapin sodan museoalue. Sen ympäristössä oli osa Operaatio Birkeen kuuluva Sturmbock Stellungia, saksalaisten sodanaikaista puolustuslinjaa. Ja todella upea retkeilykohde sekä sota-ajan kohteista kiinnostuneille että muuten vain pohjoisen maisemia rakastaville.

Museoalueella on Tunturi Lapin sota-aikaa esittelevä museo, josta saa myös karttoja ja opasteita alueelle. Maasto Jyrämässä on kohtuullisen hankalakulkuista, alueen valinta puolustuslinjaksi ei aikanaan ole tapahtunut retkeilyllisin perustein. Kivikkoisen ja paikoitellen aika haasteellisenkin polun päätepisteissä (ja matkalla) on kuitenkin valtavasti katsottavaa. Korsuja, konekivääripesäkkeitä, taistelu-, yhdys- ja ryömintähaudan pätkiä ja raskasasepesäkkeitä on entisöity alueelle useita, mutta osa on jätetty myös entisöimättä. 

Kokonaisuutena Järämä on pysähdyttävä kohde. Käsivarren erämaassa sijaitseva toisen maailmansodan hulluuden muistomerkki, jonka äärellä voi vain ihmetellä maailmapolitiikkaa, joka heittää saksalaisia sotilaista keskelle pohjoista erämaata. Myös puolustuslinjan massiivisuus hämmentää. Vaikka Järämä ei mittasuhteiltaan vedä vertoja Salpalinjalle, on se massiivinen kokonaisuus hyvin epätodennäköisen tuntuisessa paikassa. Ja muistuttaa siitä, että olimme aikanaan aseveljiä.

Järämä on huolellisesti entisöity kokonaisuus, joka kertoo myös puutteesta. Kun puutavaraa ei ole ollut tarjolla, on rakennusmateriaaleina käytetty sitä mitä on käsiin saatu. Linnoitus on rakennettu aikanaan Jäämeren asemia suojaamaan, mutta se toimi Lapin sodan aikana turvana suomalaisia joukkoja vastaan. Surullisinta Jyrämän historiassa on kuitenkin tuhansien sotavankien kohtalo, jotka aluetta olivat rakentamassa. Heidän kohtalostaan ei ole varmaa tietoa, mutta hyvin harva heistä lienee kuitenkaan päässyt takaisin kotiin.

Budjetti:

• Kahden aikuisen liput 13 €
• Kahvit museon kahviossa 6 €

Plussat:

• Todella mielenkiintoinen historiallinen kohde erikoisessa ympäristössä
• Karesuvannon ympäristön luonto lumoaa
• Retkikohteen kruunaa museo - vaikka se ei ole kooltaan mikään massiivinen, kertoo se mielenkiintoisella tavalla alueesta, joka sitä ympäröi

Miinukset:

• Alueella on melko hankala liikkua ja saavutettavuus on haastava
• Reittien kunto oli sateiden jälkeen paikoitellen jopa pelottava

Patsaspuisto on nerouden ja hulluuden ylistys

Parikkalan patsaspuisto ei ole varsinainen retkeilykohde. Mutta se on niin hämmentävä, nerokas, omituinen ja groteski kohde matkan varrella, että se pääsi mukaan tänne retkeilyblogiin. Patsaspuistosta on kirjoitettu valtavasti: esimerkiksi Yle on tehnyt siitä artikkelin Egenland -sarjaa ja Yhdysvaltalainen matkailusivusta Cntraveller on nimennyt patsaspuiston yhdeksi maailman kymmenestä kammottavimmasta paikasta.

Mutta mitä sanovat lapset patsaspuistosta? Millainen olo Veijo Rönkkösen ITE-taiteesta jaa perheelle? Taidelukiolaisen mielestä puisto oli nerokkaan kammottava. Pikkuveli löysi Harry Potter -henkeä ja ankeuttajia. Ja toinen teini piti puistoa vaan omituisen ihmeellisenä. Puistossa on niin valtavasti nähtävää, että se tuntuu kokoaan suuremmalta.

Veijo Rönkkönen on rakentanut puistoa aina kuolemaansa saakka lähes 50 vuoden ajan. Puisto on aina auki ja varmasti eri vuodenaikoina se näyttäytyy vieraille vähän erinäköisenä. Kahviossa on edullista kahvia ja mielenkiintoisia matkamuistoja. Puisto sopii siis kirjainketjua karttavalle kahvittelijallekin ja pysäköintipaikalle sopii asuntovaunukin. Eli ehdottomasti kannattaa pysähtyä puistossa, vaikka vain kahvilla.

Puisto sijaitsee Koitsanlahdessa aivan Venäjän rajan vieressä. Se on rehevä luontopolku, intiimi yksityispiha, erikoinen taidekokemus ja jotain, joka on vain itse koettava. Betonista, tekohampaista, lasisilmistä ja mielikuvituksesta luotu puutarha on yhtä aikaa niin karmiva ja lumoava rappion ja toivon keidas, että sen voi hyvällä syyllä sanoa olevan yksi niistä paikoista, joissa kotimaan matkaajan kannattaisi käydä.

Budjetti:

• Patsaspuiston pääsymaksu on omantunnon mukaan rahalaatikkoon, itse kolistelimme sinne kukkarosta kolikot ja tuhlasimme 25€ kahviossa ja matkamuistomyymälässä

Plussat:

• Erikoinen kohde, jollaista ei löydy maailmasta toista
• Helposti saavutettava, koska sijaitsee 6-tien varrella ja on auki vuoden ympäri 24 H vuorokaudessa
• Edullinen kohde, jossa voi piipahtaa vaikka vain kahvilla

Miinukset:

• Patsaat saattavat pelottaa tai puisto herättää muutenkin vahvoja tunteita - se ei kuitenkaan ole oikeastaan negatiivinen asia ollenkaan

Parikkalan Siikalahti - lintubongarin paratiisi

Retkeillessämme sukuhistorian merkeissä Parikkalassa, tuli kova halu päästä piipahtamaan myös Siikalahdella. Oma retkeilyhistoriani alkoi sieltä alakouluikäisenä ja tarinaan liittyy paitsi nuotio, joka ei syttynyt, myös teltta, joka oli täynnä itikoita. Ensimmäinen oma yönyli retki jäi kuitenkin mieleen ja niinpä pysähdyimme Siikalahdella katsomassa, onko se edelleen sama lintubongarin paratiisi kuin 30 vuotta sitten.

Lintubongarille Siikalahti on paratiisi. Se on monimuotoisen pesimä- ja muuttolinnustonsa ansiosta Sisä-Suomen arvokkain lintukosteikko. Merialueet mukaan luettuna se on maamme kolmanneksi paras lintuvesi. Retkeilijälle Siikalahti näyttäytyi kuitenkin jo parhaat päivänsä nähneenä ja osittain umpeenkasvaneena retkeilykohteena, joka ei onneksi sen arvoa vie. Rehevä alue tarjoaa paitsi linnustolle myös erilaisille sudenkorennoille ja muulle pieneläimistölle todella monimuotoisen asuinympäristön.

Siikalahden luontotupa on auki ympäri vuorokauden omatoimiseen vierailuun ja tarjoaa hyvän pohjan ennakkotutustumiseen alueen eläimistöön, kasvistoon ja syntyyn. Simpelejärveähän on laskettu neljään kertaan ja se ei ole aina onnistunut aivan suunnitellun mukaisesti. Siikalahden syntykin kytkeytyy osaksi tätä kuivatusprojektia ja on kiinnostava lisä alueella vierailuun.

Budjetti:

• Todellinen nollabudjetin reissu, kun piipahdimme päiväretkellä ohiajaessamme alueella

Plussat:

• Upea kohde linnustoltaan, lintutornit ja kuvauskoju tarjoavat lintuharrastajille hienot puitteet jopa 200 eri lajin bongaamiseen
• Rehevä alue, jossa pääsee näkemään myös muita eläinlajeja kuin lintuja
• Kaunis, vaikkakin umpeen kasvanut alue

Miinukset:

• Alue on päässyt rehevöitymään ja ränsistymään
• Reittejä ei ole tarjolla kovinkaan paljoa, lähinnä polku lintutorneille, mutta tämäkin pätkä tarjoaa toki paljon nähtävää
• Ötököitähän täällä on, kuten rehevällä alueella voi ajatella olevan, joten niitä kannattaa varautua häätämään parhaaksi katsomallaan tavalla

Ölökyn ähkäsy - Hossassa osa 2.

Viikonloppuretkemme Hossassa jatkui toisena päivänä astetta (tai itseasiassa useampaakin astetta) vaativammalla reitillä. Vierailimme kolme vuotta aiemmin Julmalla Ölkyllä, mutta silloin nuorimmainen retkeilijä oli vasta 4-vuotias ja valitsimme veneretken kanjoniin. Aikuisten kahdenkeskisellä retkellä päätimme kuitenkin selättää Ölökyn Ähkäsyn eli patikoimme Julman Ölkyn kanjonijärven kiertävän 10 km reitin.

Kansallispuistostatuksen myötä aluetta on kehitetty paljon ensivierailumme jälkeen. Merkittävin muutos Julmalla Ölkyllä on kanjonin puolesta välistä ylittävä riippusilta. Tämä mahdollistaa myös lyhyemmän reittivalinnan eli 5 km mittaisen lyhyemmän rengasreitin. Me päätimme toteuttaa pidemmän Ölökyn Ähkäsyn riippusiltaa hyödyntäen kahdeksikkona - ylitimme kanjonin meno- ja paluumatkalla riippusiltaa pitkin.

 

Julma Ölkky on todella majesteettinen kohde ja taatusti vierailun arvoinen. Patikointimaastona se on kuitenkin haastavaa. Nousua ja laskua riittää, maaperä on kivinen, juurakoita risteilee poluilla ja lisäksi matalammissa maastokohdissa on todella rehevää ja kosteaa. Olimme liikkeellä kevyeen vaellukseen sopivilla kengillä ja kaipasimme useaan otteeseen jäykempipohjaisia ja korkeampivartisia vaelluskenkiä. Minä sain housunikin repäistyä hypätessäni kosteikon yli (ja lahkeen tarttuessa risuun), joten varusteisiin kannattaa kiinnittää huomiota. 

Reitillä oli paljon vastaantulijoita ja hämmentävän monella oli tasapohjaiset tennarit ja näimme jopa käsilaukun ja valkoisten kenkien kanssa matkaan lähteneen patikoijan. Pohdimmekin, että reitistöt olisi hyvä luokitella näkyville edes opaskeskukseen - tosi moni oli lähtenyt soitellen sotaan.

Julman Ölkyn reitti oli kuitenkin meille juuri sopiva aikuisten laatuajan viettoon. Olimme osanneet varautua tarpeellisella vesimäärällä ja kuivatuilla hedelmillä, joten uupumus ei päässyt yllättämään. Maisemat olivat huikeita ja sielu lepäsi jylhän pohjoisen luonnon keskellä. Reitin puolivälissä oleva riippusilta oli myös näkemisen arvoinen kohde, vaikka sinne laskeutuminen olikin aika hurjan tuntuista. Reitti kulki luonnonkivistä tehtyjä portaita pitkin kivirakan reunassa. Sillalta pääsi kuitenkin katsomaan maisemia aitiopaikalta.

Ölökyn Ähkäisy oli reittinä vaihtelevaa, monipuolista, mielenkiintoista ja haastavaa. Maisemat vaihtelivat rotkon reunalla kulkevasta polusta suon laitaa pitkin kulkeviin pitkospuihin ja mäntymetsän läpi kulkevasta reitistä kosteikoiden ylityksiin. Tulistelupaikkoja ei ollut kuin lähtöpisteessä kioskin pihalla laivalaiturin vieressä sekä rotkojärven toisessa päässä. Näköalapaikkoja ja istahtamiseen sopivia puunrunkoja matkalla sensijaan oli mukavasti.

Budjetti:

• Pienet eväät 5 €
• Asuntovaunupaikka 26 €/vrk sähköllä (kaksi aikuista)

Plussat:

• Maisemallisesti upea kohde, jossa vaihteleva reitti
• Sopivan haastava aikuisten päiväretkeksi
• Riippusilta mahdollistaa reitin kulkemisen lyhempänäkin

Miinukset:

• Reitti oli selkeästi huonokuntoisempi, kuin Värikallion reitti
• Opasteet eivät olleet kaikilta osin vielä täysin kunnossa
• Märät kohdat ovat todella märkiä ja voisi kuvitella esimerkiksi riippusillan nousun olevan kovan sateen aikana jopa erittäin vaarallinen
• Osa kulkijoista ei ollut selvästi tiedostanut reitin vaatimuksia ja vastaantulijoita oli vaikka minkälaisin varustein - reittien luokitukseen olisi hyvä panostaa

Hossan värikallioilla - Hossassa osa 1.

Olemme käyneet Hossassa kaksi kertaa aikaisemminkin, mutta ikävien yhteensattumien takia emme ole päässeet Värikallioille. Ihanana elokuun viikonloppuna päätimme toteuttaa aikuisten oman reissun ja korjata puutteen. Vedimme pidennetyksi viikonlopuksi asuntovaunun Karhunkainalon leirinäalueelle ja tutustuimme Hossaan pidemmän kaavan mukaan. Ja ensimmäisen päivän ohjelmana olivat Värikalliot - ihan vain varmuuden vuoksi, jos vaikka meteoriitti sattuisi yöllä tippumaan tai taifuuni tuhoamaan vaunun.

Kävimme hakemassa kartan leirintäalueen yhteydessä olevasta luontokeskuksesta. Ajoimme Lihapyörteen (voi mikä nimi!) parkkipaikalle ja kiersimme sieltä käsin 8 km lenkin nimeltään "Värikallion kaarros". Reitti oli helppoa maastoa ja osin jopa esteetöntä. Hossan kansallispuistossa onkin panostettu esteettömyyteen ja pituudestaan huolimatta Värikallion reissu sopii todella hyvin lapsiperheillekin. Ja jopa hiukan kevyemmissä varusteissa kuljettavaksi.

Paikoitellen Hossassa oli havaittavissa reittien keskeneräisyyttä, mutta Värikallion kaarroksella sitä ei suuremmin ollut havaittavissa. Päinvastoin tuntui erikoiselta patikoida alueella, jossa oli niin paljon uutta. Uusia tulistelupaikkoja, halkovajoja, pitkospuita ja sorastettuja reittejä. Kaikkialta näkyi, että uuteen kansallispuistoon on panostettu. Hossassa pitkospuita on selvästi vähemmän kuin aiemmin rakennetuilla reitistöillä ja reittejä on muuteltu niin, ettei kosteikkojen ylityksiä olisi yhtä paljon kuin aiemmin. Lisäksi pitkospuita on korvattu polkujen kivituhkauksella ja sorastuksella. 

Reitti oli mukava ja nopea kulkea, luonto kaunista. Kuitenkin retken kruunasivat upeimmat koskaan näkemämme kalliomaalaukset Värikallioilla. Ei tarvinnut etsiskellä haaleita merkkejä kalliosta vaan ensimmäiset hahmot suorastaan hyppäsivät silmille. Kuvia oli myös miellyttävä katsella täysin uudistetulta, metallirakenteiselta katselulavalta. Helppoa oli siirtyä mielikuvissa tuhansien vuosien taakse ja tuntea paikkaan liittyvä pyhyys. 

Kaiken kaikkiaan ensimmäisen päivän patikkaretki oli todella miellyttävä kokemus. Muutamat vastaantulijat vaelsivat crocseissa, mutta sitä emme sentään suosittele. Mutta melko kevyissä varusteissa reitin saattoi selvittää - kunhan vettä vaan on tarpeeksi mukana. Matkan varrella kaksi laavua ja yksi kokonaan uusittu tulistelupaikka suorastaan erämaaravintolaksi kelpaavan ruokailukatoksen kera.

Budjetti:

• Pienet eväät 3 €
• Asuntovaunupaikka 26 €/vrk sähköllä (kaksi aikuista)

Plussat:

• Kulttuurihistoriallisesti upea kohde
• Uudessa kansallispuistossa Värikalliot ovat eräänlainen lippulaiva ja se näkyy reitistön kunnossa
• Vaativuudeltaan helpohko reitti, joka sopii hyvin myös lapsiperheille
• Esteetön liikkuminen Lihapyörteen lavalle

Miinukset:

• Reitistön merkitseminen hiukan kesken
• Luontokeskukselta saatava kartta on todella suurella mittakaavalla varustettu ja kohteisiin löytäminen on hiukan haastavaa sen perusteella - kannattaisi hankkia parempi kartta, ilmainen opaskartta ei riitä suunnistamiseen