Saariselän Iisakkipään huiputus

Saariselän lomamatkallamme haavenani oli päästä vähän vaativampaankin maastoon patikoimaan. Nuorimmaisen kanssa Iisakkipään huiputusta ei kuitenkaan uskallettu ajatella, kun loma piti sisällään muutenkin patikointia ja retkeilyä niin paljon. Niinpä päätimme hajaantua. Puoliso lähti perheen kuopuksen kanssa lähiretkelle ja minä suuntasin yhdessä vanhempien lasten kanssa huiputtamaan runsaat 450 m korkeaa Iisakkipäätä. Sääennusteet lupailivat sadekuuroja alueella, mutta eihän se meitä säikyttänyt, sillä meiltä löytyy tarvittavat varusteet sadekuurojenkin varalta. Päiväreput pakattiin ja mukaan otettiin sadevaatetuksen lisäksi kompassi, kännykkään ladattu maastokarttasovellus, ensiapupakkaus, juotavaa ja välipalaa ja askeleet suunnattiin kohti luontopolun lähtöpaikkaa.

Lähtöpaikalla kehoitin tyttöjä ottamaan alueen opaskartasta kuvan kännykkäänsä ja sitähän sitten ihmeteltiin, että miksi sellainen. Kerroinkin sen olevan varakarttana itse kullakin ja niin on minun tapani tehdä lähtiessäni merkityille reiteille, varsinkin, jos ei ole paperikarttaa mukana. Ja tottahan on, että kunnon paperikarttaa ei voi voita mikään mobiilisovellus.

Nuorempi tytöistä, oli kuin nuori varsa ensi kertaa keväällä laitumella. Samantien kun lähdimme polulle, tyttö kirmaisi pikavauhtia ensimmäiset rappuset rinteessä ja minä jäin vanhemman tytön kanssa ihmettelemään minne hänellä tuli hoppu. Todellisuudessa mitään hoppua ei ollut, onpahan vain hänen tapansa edetä maastossa. Me taas tallustelemme ja katselimme luonnon kauneutta ja kummallisuuksia. Ja niitä riittikin oikein roppakaupalla tuolla reitillä.

Kiersimme reitin myötäpäivää ja jo heti alkumatkasta saimme ihastella upeaa kanjonia, jonka reittimme kiersi sen molempia reunoja myötäillen. Pieniä, kirkasvetisiä tunturipuroja piisaa tuolla alueella useitakin ja rohkenimme jopa maistelemaan puron vettä. Tyttöjen suusta tuli ihmettelevään ääneen yhtäaikaa toteamus: "Tämähän maistuu ihan vedelle". Niinpä, tunturipurojen raikkautta.

Vaelsimme ja ihastelimme ja pidimme pieniä juomataukoja aika ajoin. Ja myönnettävä on, että nousu otti reisiin, ainakin minulla, joukon nestorilla... Puurajan noin 400 m:n korkeudessa huomasi erittäin helposti ja siitä riittikin keskusteltavaa. On se vaan niin ihmeellistä tämä luonnon kummallisuus.

Opasteet olivat alkumatkasta aivan erinomaiset ja se johdattikin ajatukset luottamaan opasteisiin, mutta yllättäen ne loppuivatkin muutaman sadan metrin jälkeen. Toki havaitsimme uusia opasteita olevan valmisteilla ja osin jo reitin varrelle ripoteltuna pystyttäjäänsä odottaen. Matkalla tapasimme vain muutamia muita vaeltajia, ja olipa joukossa eräs lapsiperhekin, jonka lapset olivat alle kouluikäisiä.

Hikeä otsalta pyyhkien saavuimme Iisakin huipulle ja sieltä avautuivat upeat maisemat alas laaksoon ja muille tuntureille. Vaivannäkö oli todellakin kokemisen arvoinen. Istahdimme huipulle kerätyn kivipaaden päälle välipalaa nautiskelemaan ja keräämään voimia alasmenoa varten.

Laskeuduimme alas toista polkua pitkin ja saimme nähdä hiukan toisenlaisia maisemia kuin nousun aikana. Nyt palasimme osin luontopolkua ja osin aikojen kuluessa rinteeseen syntynyttä polkua pitkin. Matkalla oli pitkospuita ja portaikkoja, mutta pääosin luonnonmukaista maastoa ja enimmäkseen helppokulkuista polkua.

Reitti oli keskivaikea, mielenkiintoinen, maisemiltaan upea ja todellakin kokemisen arvoinen. 

Aikaa tuollaiselle retkelle tulee varata 3-4 tuntia, jotta voisi myös nautiskella maisemista ja perehtyä etenkin luontopolun varrella oleviin infotauluihin. Ihan pieniä lapsia en kuitenkaan ottaisi mukaan maaston haastavuudesta johtuen.

Budjetti: 

• Retkieväät pari euroa.

Plussaa:

• Sopiva päiväretken kohde Saariselältä
• Upeat maisemat
• Hyväkuntoiset ja mielenkiintoiset polut ja etenkin luontopolun opasteet, jotka tulevat edelleen paranemaan, kun uudet infotaulut saadaan paikoilleen.

Miinusta: 

• Eipä varsinaista miinusta ole ellei sitten ota esille osin vanhentuneet / puuttuvat opasteet, joita ollaan tosin juuri uusimassa.

Yrjö S. 

Kirjoittaja on Arctic Spellin bloggaajan puoliso, eräopas ja satunnainen blogin kirjoittaja

Koilliskairan luontokeskus ja koko perheen retkeilyreitti

Hyvin usein pysähdymme reissuillamme Metsähallituksen luontokeskuksiin. Lähes aina ne ovat ilmaisia ja tarjoavat mielenkiintoista puuhaa ja tutustumista koko perheelle. Lisäksi niiden ympäristössä on usein lapsiperheelle sopivia patikointireittejä ja luontopolkuja. Näin myös Tankavaarassa.

Tankavaara on kokonaisuudessaan lapsiperheen unelmakohde. Kultakylä ympäristöineen on itsessään mahtava kohde ja lisänä lähes samassa pihapiirissa sijaitseva Tankavaaran luontokeskus tekee alueesta täydellisen lomakohteen luonnosta nauttivalle perheelle.

Tankavaaran luontokeskuksen sisäänpääsy on ilmainen ja se esittelee Urho Kekkosen kansallispuiston luontoa, eläimistöä ja historiaa mielenkiintoisella tavalla. Lisäksi luontokeskuksessa on ollut sekä vuonna 2015 että 2016 vaihtuva valokuvanäyttely sekä elokuvaesityksiä auditoriossa. Kaikki tietenkin ilmaiseksi. Lisäksi keskuksessa on laaja luontoaiheinen kirjasto ja mukava kauppa, josta minä sain häälahjaksi Paulaharjun Sompion - kirjan, josta olin pitkään haaveillut.

Parasta lapsista oli kuitenkin lapsille tarkoitettu Satuluola. Luolassa on mahdollista kuunnella eläinaiheista satua, mutta 6-vuotias onnistui ryömittyään luolaan leikkimään pehmoleluilla, jotka esittivät, kuinkas muutenkaan, Urho Kekkosen kansallispuistossa eläviä eläimiä. Kullanhuuhdonnan uuvuttamat teinit puolestaan kellahtivat patjoille ja tarina kertoo siellä heitellyn jopa unihiekkaa. Sen verran raskaasti luomet painoivat, kun kävimme lapsilaumaa luolasta kutsumassa.

Tankavaara luontokeskuksen ympärillä on myös monipuolisesti luontopolkuja sekä laavu ja tulentekopaikka eväiden syömistä varten. Kiersimme lasten kanssa kesällä 2015 kilometrin pituisen Urpiais-reitin, jonka varrella oli lapsille tekemistä. Toki hiukan harmitti, kun ihan jokaista pönttöä ennen maastosta löytäneet vaan mukava reitti oli kuitenkin näköalatorneineen ja motivoivine tehtävineen. Kesällä 2016 aikuiset puolestamme kiersimme sotahistoriallisen polun ja kävimme katsomassa alkuperäisen mallin mukaan rakennetun korsun tilanteen, jonka rakentamista eräopas oli aiemman työnsä kautta Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kautta aloittamassa kesällä -15. 

Tankavaara on toiminut saksalaisten sotilaiden tukikohtana vuosien 1941-1944 aikana ja maastossa on nähtävissä vielä paljon sodan aikaisia rakenteita ja onpa paikalle tuotu jopa panssarintorjuntatykkikin. Tykin viereen on rakennettu korsu, joka on tehty vanhojen piirustusten mukaan. Sitä ei oltu kuitenkaan kaivettu maastoon, joten sen rakenteisiin pääsi tutustumaan.

Tutustu Tankavaaran sotahistoriaan ja kultamenneisyyteen (Kultahippu.fi / Seppo J. Partanen)

Tankavaara alueen sotahistoria ja kartat (Museovirasto)

Budjetti:

• Ilmainen reissu, häälahjaksi hankitun Sompio-kirjan hinta noin 20 €

Plussat:

• Monipuolinen luontokeskus, jossa on huomioitu erityisesti lapsiperheet on kokonaisuudessaan ilmainen kohde
• Tankavaara on kokonaisuus, jossa viihtyy hyvin päivän ja Kultakylän palveludien ansioista pystyy joko ruokailemaan ravintolassa tai tekemään itse ruokaa luontokeskuksen pihan nuotiopaikoilla
• Luontopolut tuovat monipuolisen lisän alueen tarjontaan ja niitä suunnitellessa on huomioitu eri-ikäiset kulkijat sekä alueen sotahistoria
• Luontokeskuksesta saa asiantuntevaa opastusta ja karttoja alueesta

Miinukset:

• Luontokeskus on avoinna vain kesäaikana ja muuten tilauksesta
• Osa opasteista on vähän vanhentuneita ja lasten reitiltä puuttui käsityksemme mukaan yksi rasti - tai sitten se oli vähän turhan hyvin piilotettu. Pienellä petrauksella kohde muuttuu kuitenkin loistavaksi todella hyvästä :)