Papan jalanjäljissä osa 2. - Tanhuvaaran Purnuvuorella

Papan sotahistorian jäljille suuntautuva retkemme jatkui Kongosaaren päästä löytyneiltä Salpalinjan luolilta kohti Tanhuvaarassa sijiatsevaa Purnu-vuorta. Tanhuvaaran urheiluopiston läheisyydessä sijaitseva Salpalinjan kohde on entisöity sodanaikaiseen tilaansa ja mukavien retkeilymaastojen läheisyydessä sijaitseva Purnun bunkkeri ja tykki on oivallinen retkeilykohde - erityisesti perheille, joita kiinnostaa nauttia samalla urheiluopiston tarjoamista palveluista (esim. uimahalli, kahvilapalvelut ja muut liikuntamahdollisuudet).

Meitä kohteessa kiinnosti tietenkin kytkös sukumme historiaan, olihan pappa Välirauhan aikana ollut rakentamassa tätäkin osaa Salpalinjasta. Jätimme auton urheiluopiston parkkiin ja lähdimme kiertämään pururataa myötäpäivään. Kohteelle ei ollut opastusta, mutta isäni oli käynyt alueella ensimmäistä kertaa alle 10-vuotiaana pikkupojan innolla, kun oli kuullut huhuja kohteesta. Niinpä löysimme helposti muutama sata metriä käveltyämme vasemmalle näköalatornin juureen sijoittuvan, hyvin maastoon sulautuvan bunkkerin.

Purnuvuorelta löytyi ilmatorjuntatykki, josta lapset innostuivat. Saihan muuten lukittua tykkiä suunnata vieläkin eri suuntiin. Samoin majoituskorsut ja muut entisöidyt betonirakenteet kiinnostivat, varsinkin kun isäni osasi kertoa papan tarinoita alueen rakentamisesta.

 

Läheisyydessä sijaitsevalta näkötornilta oli huikea näköalat ympäröivään maastoon ja vesistölle. Kohteena ehdottomasti käymisen arvoinen ohiajaessa tai urheiluopistolla vieraillessa.

Budjetti:

• Ilmainen reissu

Plussat:

• Mielenkiintoinen kohde lähellä tietä
• Hyvät maastot liikkumiseen 
• Ilmatorjuntatykki kiinnosti kovasti lapsia, tällaisia on harvoin esillä missään Salpalinjan kohteissa

Miinukset:

• Tietoa paikasta on niukasti saatavilla ja samoin opastus kohteeseen puuttuu lähestulkoon kokonaan - kartoissa kuitenkin bunkkeri on merkittynä ja paikka löytyy kun suuntaa kohti kauas näkyvää näköalatornia
• Kohdetta ei ole samalla lailla kyltitetty kuin esimerkiksi Kongonsaaren luolia, mutta siitäkin huolimatta mielenkiintoinen käyntikohde

Vaarakaksikko Aavasaksa ja Luppioberget

Toisen reissaavan aikuisen työreissu suuntautui kesällä Ylitorniolle, joten päätimme ottaa ilon irti reissusta ja yhdistää siihen retkeilyä ja matkustelua. Pysähdyimme ensin Kemin sarjakuvakeskuksessa, jossa esikoisen sarjakuvakilpailussa palkintosijoille yltänyt työ oli päässyt esille. Tämän jälkeen suuntasimme Ruotsin puolelle, josta ajelimme kaunista kesäpäivää ihaillen Haaparannasta Övertorneålle. Idyllinen Torniojoen laakso oli jo itsessään upeaa katseltavaa kesäpäivänä puhumattakaan naapurimaan erilaisesta rakennuskannasta ja kauniista itäruotsalaisista pihamaista.

Ruotsin puolella tehty ajomatka huipentui Luppiobergetin näköalakahvilalla vierailuun. Vaaran maisemat muistuttavat hyvin paljon Suomen puolella sijaitsevaa Aavasaksaa kivisine rinteineen ja ehdottomasti, jos retkeillessä on aikaa, kannattaa piipahtaa molemmissa kohteissa. Sama Ancylysjärvi on huuhtonut nykyään vaaroina kohoavien saarten rantoja ja ne muodostavat mielenkiintoisen kohteen. Välimatkaa ei kerry kuin noin 15 km ja lapsille erityisen jännittävää oli maasta toiseen siirtyminen. 

Maisemista nautittuamme siirryimme Ylitornion puolelle, veimme toisen aikuisen reissaajan palolaitokselle aloittelemaan kurssia ja siirryimme Aavasaksalle. Meillä ei ollut juurikaan ennakko-odotuksia. Jyrkkä nousu auton kyydissä lupasi hyvää ja parkkipaikalta näkyi jo näköalatornille. Tiilistä rakennettu torni oli yhtä kuuma kuin pätsi, mutta näköalat olivat loistavia. Keisarin maja sijaitsi vieressä ja toi upeiden puuleikkaustensa ja sisätilojen tunnelman kautta retkeemme 1800-luvun lopun tunnelmaa. Kun pikkuhiljaa kävelimme kohti Aurinkovaaran laella sijaitsevaa kahvilaa, alkoi taianomaisesti kuulua puhallinorkesterin soittoa. Kaikki pysähdyimme ihmeissämme kuuntelemaan ja kun seurasimme polkua, selvisi meille että vajaan tunnin päästä paviljongin esiintymislavalla oli alkamassa konsertti. Saimme nauttia patikointimme ja kahvilahetken ajan musiikista ja päivä tuntui täydelliseltä.

Herkuttelun jälkeen suuntasimme kohti Aavasaksan retkeilypolkuja. Ensimmäinen polku oli 400 metrin mittainen lapsiperheille ja liikuntarajoitteisille suunnattu aurinkopolku, jonka varressa oli paitsi opasteita, patsaita ja lapsille tehtäviä, myös aikuisemmalle retkeilijäjoukolle suunnattu pussauspaikka. Parasta reitissä oli kuitenkin uskomattomat maisemat. Lasten mukaan tunnelma oli kuin valtavan valkokankaan edessä - kaikki eteemme maalautuva mahtavuus ei mitenkään voinut olla todellista. Luonnon edessä menimme aivan sanattomiksi.

Jatkoimme nuorison toiveesta pidemmälle Kruunukierrokselle. Emme ehtineet koko 4 km:n mittaista reitistöä käydä läpi vaan kävelimme rinnettä alaspäin tutustuen jääkauden jälkiin, kivikkoihin ja "taivaan painamiin mäntyihin". Maisemat olivat uskomattomia. Pitkospuut olivat hyväkuntoisia, reitit hyvin merkittyjä ja Lapin vanhin matkailukohde oli todellakin maineensa veroinen. Samalla saimme tutustua yhteen Suomen 27. kansallismaisemasta ja UNESCO:n maailmanperintökohteeseen eli Struven ketjuun.

Kaiken kaikkiaan Aavasaksa oli huikea kokemus. Lapset rankkasivat sen lukuisista retkeilykohteistamme TOP 3:n joukkoon - ja se on jo paljon! 

Budjetti:

• Kahdessa kahvilassa burjettiherkuttelu 12 €

Plussat:

• Mahtava kohde, jossa todella monipuolinen tarjonta - näköalatorni, Struven ketju, Aavasaksan reitit ja jääkauden jäljet, Keisarin maja, kahvila, esiintymislava, jolla ohjelmaa...
• Historiaa!
• Hyväkuntoiset ja merkityt reitit, joissa paljon asiatietoa
• Kulttuurihistoriallisesti merkittävä paikka
• Mahdollisuus yhdistää samaan reissuun myös esimerkiksi Ruotsin puolelta Luppioberget ja Torniojokilaakso

Miinukset:

• Ainoana miinuksena mieleen tulee korkeuserot - vaati pientä puhaltamista, nousta korkeat nousut ja mukaan on ehdottomasti varattava paljon vettä