sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Virikkolammella pääsiäispäivän patikkaretkellä

Pääsiäispäivänä päätimme lähteä ulkoilemaan koko porukalla kauniin kevätsään ja juhlapyhän kunniaksi. Päädyimme tälläkertaa Virikkolammen ympäristöön, jonne patikoimme noin kilometrin verran parkkipaikalta. Reitti oli hiukan pehmennyt auringonpaisteessa, sillä mukanamme ei ollut suksia vaan kuljimme moottorikelkan jälkeä pitkin. Varsinkin pienet patikoijat selvisivätkin hyvin taipaleesta vaan meillä painavammilla piti paikoitellen hiukan varoa askellusta.


Perillä Virikkolammella meitä odottikin laavu, jossa oli yksi hiihtelijä taukoa pitämässä. Sonja nosti ketarat kohti taivasta (nämä kenkäselfiet ovat kuulemma nykyään muotia, joten tyttö kuvasi kumpparit sinitaivasta vasten ;)) ja me muut vaihdoimme kuulumisia hiihtäjän kanssa. Lisäsimme nuotioon puita, kohntelimme tulta ja pistimme viiden tähden retkieväät tulille. Eräopas oli tehnyt meille juustolla, kylmäsavuleikkeleellä, paprikalla, voilla sekä mausteseoksella täytetyt ruisleivät ja käärinyt ne kotona vahvaan folioon (kts. resepti Arctic Spell goes Ruokablogi). Leivät siis paistumaan paistoritilälle, makkarat tikunnokkaan ja aikuisten kahvitellessa lapsilla oli leikkitauon aika.


Retkellämme oli tietynlaista symboliikkaakin, sillä Yrjö aloitti eräoppaan ammattitutkinnon suorittamisen vuonna 2005 ja suoritti aikalailla 10 vuotta sitten tutkintotilaisuuksiaan tässä maastossa. Nyt menossa ovat näyttötutkintomestarin opinnot ja kenties jo lähiakoina hän pääsee arvioimaan tulevien eräoppaiden tutkintotilaisuuksia - jos ei samaan maastoon niin vastaaviin paikkoihin kuitenkin.

Piakkoin laavulle ilmestyi seurua, jossa oli kolme sukupolvea edustettuna. Taas kertasimme kuulumiset, ihastelimme ilmoja ja laittelimme kaikessa rauhassa ruokaa. Lapset joivat teensä ja kaakaonsa ja me aikuiset santsasimme kahvia. Hiukan harmitti, ettemme ottaneet pilkkikamppeita mukaan, sillä Virikkolampi suorastaan kiljui kutsuvasti meitä narraamaan ahvenia. Päätimme kuitenkin palata kesällä uimaan samoihin maisemiin, sillä paikka oli oikein mukavan matkan päässä tiestä ja kaupungin läheisyydessä (5 km keskustasta) pääsimme nauttimaan luontoelämyksistä. Kotimatkalla tunnelma oli korkealla ja ensimmäinen pääsiäispäivä näytti meille parhaat puolensa. Metsäruusun (paikallinen luonnonvara-alan oppilaitos) porot makoilivat aitauksessaan tyytyväisen näköisenä ja antoivat meidän rauhassa etsiä katseellamme Petteri Punakuonoa ja Niko Lentäjänpoikaa. Kumpaakaan ei näkynyt, joten jatkoimme matkaa - kohti uusia seikkailuja.


Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.
[Tommy Tabermann]



Budjetti
  • Retkieväät 15 €
Plussat
  • Kaunis ja rauhallinen paikka ihan Rovaniemen keskustan tuntumassa
  • Talvella moottorikelkan jälkeä pitkin pääsi perille myös kävellen (1 km kävely) vaikka latujakin laavulle olisi ollut
  • Helppo toteuttaa lyhyenä päiväreissuna lasten kanssa, sijaitsee merkityn reitin varrella
  • Hyvä laavu ja kiva tulistelupaikka, jossa on siisti wc
  • Kesällä lammen rannalla kuluisi pidempikin aika nuotion äärellä

Miinukset
  • Puut olivat aika lailla lopussa ja kirves hukassa (onneksi oli oma mukana)
  • Metsäautotien varteen oli muutama muu retkeilijä jättänyt aika törpösti autonsa - onneksi olimme liikkeellä isommalla autolla ja saimme kierrettyä vähän hangen kautta koukaten


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti