Sivut

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ärjän valloitus kajakkikaksikolla

Tänä kesänä jo kertaalleen valloitettu Ärjänsaari Oulujärvellä jäi kummittelemaan mieliimme. Myös kajakkimelonta on kiinnostanut seurueemme aikuisia useamman ”kuivan vuoden” jälkeen, joten pikkuhiljaa kypsyi ajatus aikuisten kahdenkeskisestä kajakkireissusta. Luonnollisesti Oulujärvi tarjoaa erilaisia retkeilyyn liittyviä välineitä vuokralle kohtuuhinnalla, joten lopulta teimme haaveista totta ja varasimme kajakkikaksikon aurinkoiseksi lauantaipäiväksi ja päätimme rohkeasti ylittää selän ja valloittaa Ärjän!



Aikuisten reissu mahdollisti toisenlaiset tavoitteet päivälle, vaikkakin minun kajakkikokemukseni rajoittuivatkin parin vuoden takaiseen lyhyeen kajakkimelontakurssiin. Paatin kapteenilla on kuitenkin takanaan eräopaskoulutus ja kajakkikokemusta enemmänkin. Molemmilla edellisestä kerrasta oli kuitenkin aikaa vaan matkaan lähdettiin ilman aikatauluja, kilometritavoitteita ja suuria suunnitelmia. Rannassa kajakin vuokranneen yrityksen omistaja Kaisa kävi peruasiat läpi, luovutti kajakin, pelastusliivit, aukkopeitteet ja muut tarpeet käyttöömme ja sitten iloisin ja odottavin mielin kohti aurinkosaarta.

Ja siitä se sitten lähti, 4 km siirtyminen kohti Ärjää. Lämpötila lähenteli 30 astetta ja keli oli tyyni. Oikeaa melontaotetta ei tainnut löytyä koko matkan aikana vaikka kapteeni ohjeistikin lempeästi. Vaan sisulla ja sydämellä paattimme lipui hiljaa Oulujärven pintaa pitkin. Tunne oli sanoinkuvaamaton: suuri selkä, edessä siintävä hiekkaranta, vedenpintaa pitkin lipuva hiljainen kajakki ja ympärille kaareutuva taivas. Kajakkikokemus meni luontoseikkailuissa ehdottomasti ihan ykkösten joukkoon.



Ärjään saavuttuamme joimme munkkikahvit Ärjän Onnen kahvilassa ja läksimme kiertämään saarta. Säipän nokka, erilaiset (nopeastikin vaihtuvat) rantamaisemat, järveen sortuneet hiekkarinteet, haaksirikkoutuneen laivan jäännökset ja upea selkä lumosivat. Hetkittäin vesi oli täysin tyyntä ja jo melkein seuraavassa hetkessä pieniä vaahtopäitä nousi kajakkia keinuttamaan. Onneksi molemmat melojat osasivat nauttia reissusta – ilman  keinuttavasta kyydistä johtuvaa heikotusta.



Ärjän upean kierroksen jälkeen rantauduimme taas, uimme ja nautimme Ärjän luonnosta. Kunnes tuli paluumatkan aika. Melottu 16 km painoi jo vähän jäsenissä, vaan reippahasti suuntasimme ilman karttaa ja kompassia paikkaan, jonka tiesimme olevan määränpäämme. Rantautumisen hetkellä iski epäusko – missä auto, missä tuttu hiekkaranta. Kaivelimme kartan ja navigaattorin esiin ja tajusimme meloneemme hurmiossa 2 km harhaan. Vaan ei se onnellisten menoa hiljentänyt, pikkuhiljaa siirryimme rantamaisemista nauttien oikeaan rantaan ja jäimme hetkeksi jopa keskustelemaan rannassa onkivien lasten kanssa. Elämys heillekin :)

Kaiken kaikkiaan kokemus oli huikea. Ensikesänä melontakurssille – tämä kokemus koukutti täysin.

Budjetti:
  • Kajakkikaksikon vuorokausivuokra 50 euroa
  • Eväät ja aurinkorasva 20 euroa

Plussaa:
  • Huikea kokemus, kajakki tarjoaa aivan ainutlaatuisen mahdollisuuden liikkua luonnossa ja nauttia matkanteosta vesillä äänettömästi
  • Ärjä oli upea paikka myös vesiltä käsin
  • Vuokrattu kajakkikaksikko oli tasokas ja pikaperehdytys tarpeen – iso kiitos vielä Luonnollisesti Oulujärvelle ja Kaisa Rikulalle!
  • Kajakin tavarasäilöt mahdollistavat hyvinkin kattavan varustuksen mukaan ottamisen, tarvittaessa jopa yöpymistä varten
Miinusta:
  • Seuraavalle pidemmälle reissulle hankitaan etummaiselle melojalle tekniikka kuntoon – ei huuda käsivarsilihaksen tuskissaan illalla
  • Navigointia kannattaa harrastaa näin isoilla selillä myös silloin kun päämäärä on ”varma” – ilokseen meloo pidemmästikin vaan jos olisimme olleet uupuneempia, olisivat ns. turhat kilometrit olleet todellista piinaa
  • Etummainen meloja (eli minä) ei osannut tankata eväitä ihan tarpeeksi ja energiavarastot tyhjenivät niin että kotona pystyin vain makaamaan ja päästelemään suustani kummallisia alkuääniä...
 


Ja lopuksi- sielu lepäsi ja mielessä soi hymni Oulujärvelle Eino Leinon sanoin:

Minust’ oli kuin olisi soudettu

Minust’ oli kuin olisi soudettu
me kirkasta järven pintaa
ja aurinko aaltoja lämmittänyt
ja rantakallion rintaa.

Oli niinkuin oisi me laskettu
sen kallion kaunihin alle
ja kaahlattu hietaa valkeaa
ja kuljettu kukkulalle.

Ja eikö aurinko laskenut
taa saarien, salmensuiden,
ja tullut ilta ja tullut yö
yli laaksojen, laulupuiden?

Ylt’ ympäri tanhusi terhenet yön,
utu ulapan aalloilla sousi,
unen vallassa laaksojen lammet ui -
ja uni se nousi ja nousi.

Se heilahti oksalta oksalle,
se kukasta kukkahan kiipi -
me seisoimme vuorella käsikkäin
ja katsoimme, kuinka se hiipi.


Oi, lyhyt on Suomessa suvinen yö!
Pian aurinko aalloista nousi.
Mut siitä asti mun aatoksein
yhä unten aaltoja sousi.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kaunpunkiluonnon lumoissa Kajaanissa

Kajaanin keskustasta löytyy upea retkeilyreitti aivan ydinkeskustasta. Renforsin lenkki on noin 9 km pituinen kaupunkiluonnon ja keskustan alueella mutkitteleva reitti, jonka ytimenä on upea Kajaaninjoki. Reitistä on mahdollista kulkea myös pätkiä ja päätimmekin lasten kanssa nauttia mielestämme upeimmasta palasta Kajaania – linnanraunioista ja Kyynäspääniemestä.

Kajaanin keskustassa sijaitsee keskellä Kajaaninjokea vanhan Kajaaninlinnan rauniot. Vaikka raunioiden päälle on rakennettu silta ja ne eivät enää muinaismuistona kovin kummoisia tuntemuksia herätä, sopivat ne hyvin lapsiperheen piknik- ja seikkailupäivän ohjelmaan. Positiivisena yllätyksenä rauniot olivat siistiytyneet edellisestä reissustamme – toisinaan roskia ja oluenjuojia on  riittänyt nurmella ja virtsanhajua raunioilla. Nyt kuitenkin nautimme täysin siemauksin raunioissa kiipeilystä ja eväiden nauttimisesta ihanalla Ämmäkosken saarella linnan muurien suojissa.


Matkamme suuntasi seuraavaksi kävelytietä pitkin Kyynäspääniemeen – yhteen Kajaaninjoen kauneimmista paikoista. Aikoinaan Kekkonen oli Kainuusta lähdettyään nähnyt unta, että sai maiseman ostettua huutokaupassa. Vaikka nyt virtaavan kosken on kahlinnut voimala, on maisema edelleen lumoava – ihan keskellä kaupunkia. Seurasimme telkkäemon ja poikasten pulahtelua ja nautimme kauniista kesäpäivästä. Aurinko helli meitä (joku voisi sanoa että liikaakin), mittarin lukemat olivat 30 astetta plussan puolella. Vaan repullinen vettä sekä pientä suolaista purtavaa kun oli mukana niin hyvin kaikki jaksoivat.


Kaupunkiluonto jää usein huomaamatta lasten kanssa retkeillessä, aina pitäisi päästä tulistelemaan ja kokemaan ”erämaatunnelmaa”. Hieno asia Kajaanin keskustan upeissa kohteissa (toinen suosikkimme on kaupunginlammen ympäri kiertävä lenkki) on kuitenkin, että ne ovat lähellä ja todella helppoja tavoittaa. Ja aidosti ilmaisia, sillä autolla ei tarvitse siirtyä yhtään ylimääräistä. Samalla voi myös piipahtaa muissa kohteissa – näin mekin teimme. Isommat lähtivät elokuviin ja nuorimman kanssa kävimme nauttimassa liikennepuistosta (mahtavaa, että tällainen paikka on ilmainen ja kaikkien saatavilla) sekä joenrantaan kohonneesta uudesta leikkipuistosta.

Kaupunkiretkeily - mahdollisuus monipuoliselle yhdessäolemiselle


Budjetti:
  • Ilmainen reissu, pikkupurtavat 6 euroa


Plussaa:
  • Helppo kohde ihan keskustassa
  • Helppo liikkua lasten kanssa, polut ja kävelytiet ovat pääasiassa myös vaunuilla liikuttavia
  • Lähistöllä useita kivoja leikkipuistoja, kahviloita, tori ja nurmikenttiä eväiden syöntiä varten
  • Kajaanin linna on mielikuvitusta ruokkiva ja kiva kohde lasten kanssa seikkailuun

Miinusta:
  • Kajaanin linna on ollut toisinaan sotkuinen – lisäksi linnassa on vaarallisia pudotuksia, pienempiä lapsia pitää valvoa kokoajan
  • Kajaaninlinnan piha on upea piknikpaikka vaan virta joessa on aika kova ja saaren rannat syviä
  • Helteisenä päivänä joenrannat ja varsinkin istumapaikat ovat täynnä väkeä
  • Tulentekopaikkaa tai muuta taukopaikkaa (penkkejä lukuunottamatta) ei löydy reitin varrelta


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kolilla lasten omalla reissulla

Kävin siskoni ja kahden serkun kanssa Kolilla, jossa oli myöskin mukana isä ja pikkuveli sekä muita MTK:n Vuolijoen jäseniä. Bussimatka kesti 3½ tuntia, mutta aika kului hyvässä porukassa nopeasti ja pian huomasin olevani jo Kolilla. Kaunis maisema oli henkeäsalpaavaa jo aluksi, kun bussi ajoi meidät Kolin laskettelukeskukselle.

Kolin masema - kansallismaisema

Heti aluksi päätimme serkkujen ja siskon kanssa, että menisimme patikoimaan. Kiersimme Huippujen kierroksen, joka oli 1,4 km pitkä ja maastoltaan aika helppokulkuista. Polku oli hyvin tallottua, vaikka välillä pienet ylämäet tuntuivat raskailta reppu selässänsä. Pienille lapsille siis mukava reitti, jos kulki polkua, mutta halutessaan pystyi poikkeamaan polulta kallioille, jotka olivat jyrkkiä ja hankalia kiivetä.

Vaikka joillekkin kallioille on hankalampi päästä, näky oli niin huikaiseva, että olisi voinut katsoa sitä koko loppupäivän. Korkealta kalliolta näki oikealle ja vasemmalle suuret, metsäiset kukkulat ja suoraan eteen levittäytyi järvi, jota täplitti luodot ja erikokoiset saaret. Siinä samalla huomasi myös, että maapallo olisi voinut olla helposti pannukakku, jossa taivaanranta olisi ollut maailman reuna. Myös jääkauden jäljet näkyivät erilaisissa, sileissä kallioissa ja railoissa.


Oli hauskaa olla pelkällä lapsiporukalla patikoimassa, eikä reitin aikana tullut muuta ongelmia kuin yksi unohtunut laukku, joka saatiin takaisin pian. Olimme varustautuneet retkelle vedellä, eli monta pulloa raikasta kraanavettä. Eväitä emme pahemmin ottaneet, mutta olimmekin syöneet menomatkalla pysähtyessä. On hyvä olla myös puhelin, jos tulee hätä (tai jos pikkuveljellä loppuu tekeminen), sekä pitkät housut ja paita. Oli mukavaa huomata, että osasi itse ennakoida kaiken tarvittavan mukaan, sekä selvitä patikoimisesta ilman aikuisia. Lisäksi oli kivaa hyppiä kalliolta toiselle, joten esimerkiksi tämän takia kannattaa harrastaa notkeutta ja tasapainoa edistäviä urheilulajeja.

Patikoimassa serkkuporukalla
Patikoimisen päätteeksi kävimme syömässä maukkaan päivällisen ravintola Ukossa, jonka MTK maksoi.
Lopuksi päätimme mennä maisemahisseille, joka kuitenkin otti hieman koville korkeanpaikankammoista.
Lisäksi aurinkolasit lensivät puskaan maisemahisseillä, vaan olikohan niiden tarkoitus jäädä luontoon, kun jouduin pelastamaan ne kallionkielekkeeltäkin. Kyllä siinä hymy hyytyi ja harmitti.

Budjetti: 
  • Patikkareissu oli ilmainen + MTK:n maksama bussireissu ja ruoka. Maisemahissit maksoivat lapsilta edestakaisin 3 euroa.
Plussaa: 
  • Kauniit maisemat ja hyvä patikkareitti, myös ruoka oli aivan erinomaista. 
  • Monipuolista tarjontaa, sillä patikoinnin ja maisemahissin lisäksi siellä oli luontokeskus ja kylpylä, talvisin tietysti laskettelemista. Kauppoja oli kattava määrä ja löytyi pipoista voiveitsiin, eli valikoimaa kyllä löytyy.
  • Erilaisia polkuvaihtoehtoja: oli pitkiä ja vaikeita, että lyhyitä ja helppoja. 
Miinusta: 
  • Maisemahisseistä ei nähnyt Kolia kauneimmillaan, mutta oli sekin elämys. 
  • Hinnat eväsleivissä, jäätelöissä ja matkamuistoissa oli todella kallista, joten suosittelen ottamaan omat eväät ja napsimaan paljon valokuvia. 
  • Luontokeskuksen pääsymaksu oli 5e/hlö. joten emme raaskineet maksaa luontokeskukseen pääsyä.

Sonja Alasalmi (teksti)
Kirjoittaja on bloginpitäjän 12-vuotias tytär, joka rakastaa luontoa ja retkeilyä

Essi Alasalmi (valokuvat)
Kuvaaja on bloginpitäjän 11-vuotias tytär, jolle seikkailu ja sen taltioiminen kuviin on tärkeä asia


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Karhunkakkaa ja petoilua Kuhmossa

Aina ei luontokokemuksen tarvitse olla luonnossa, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Tämän kuitenkin opimme jo useita vuosia sitten Kuhmon luontokeskus Petolassa. Ja sinne palaamme vuodesta toiseen ohikulkiessamme uudelleen ja uudelleen.

Metsähallitus tarjoaa 21 luontokeskuksessaan ympäri Suomea tietoa luonnosta, retkeilystä ja paikallisista erityispiirteissä hyvinkin persoonallisilla tavoilla. Pääasiassa näihin keskuksiin on ilmainen sisäänpääsy. Niin myös Petolaan. Kun ensimmäistä kertaa eksyimme keskukseen, tuntui ihan uskomattomalta että mitään sisäänpääsymaksua ei oltu vailla. Keskus oli täynnä tutustuttavaa: multimediaesityksiä Suomen luonnon petoeläimistä, tietotauluja, ääninäytteitä, videoita, eläinten kuvia, karhunpesä pehmoeläimineen, taljoja koskettamista varten ja huikea määrä kirjallisuutta tutustuttavaksi. Lisäksi tarjolla on pieni luontopolku ja elokuvia, joihin asti emme ole koskaan tutustumisessa päässeet. Miksi? No siksi että olemme aina vain päättäneet piipahtaa ja se ei ole oikea tapa tutustua Petolaan. Luontokeskukseen kannattaisi varata kerralla enemmän aikaan.

Petolassa kohtasi toisensa kaksi kainuulaista karhua

Tänä vuonna päätimme taas ”piipahtaa Petolassa kahvilla”, tosin pettymykseksemme kahvilapalveluita ei enää ollut tarjolla. Lapset sen sijaan ottivat ilon irti näyttelystä.

- ”Suden kallo, tulkaa tänne”.
- ”Karhun kakkaa, täällä vitriinissä!” ”
- ”Täälläpä on ilveksen kakkaa!”

Yksi kuunteli joka ikisen suurpedon kohdalla pitkän esittelyn nauhalta, toinen halusi asettua nukkumaan karhun talvipesään pehmokarhun viereen ja kolmas juoksi vitriiniltä toiselle ja vertaili suurpetojen kakkaa. Näyttelyn paras puoli onkin ehdottomasti monipuolisuus. Ja vanhempien näkökulmasta myynnissä olevan tavaran edullisuus. Jos Otso saa itselleen karhupipon ja rukkaset reilulla kympillä, kiittää paitsi äiti myös lompakko :D

Näyttely kiinnosti kaikkia lapsia

Budjetti:
  • Ilmainen sissänpääsy
  • Matkamuistot 20 euroa
  • Kahvit – ei mitään koska kahvila oli suljettu


Plussat:
  • Loistava ja monipuolinen paikka tutustua Suomen luonnon suurpetoihin
  • Näyttely kiehtoo lapsia, monipuolinen ja kiinnostava tapa aktivoida ja osallistaa
  • Ilmainen sisäänpääsy ja erittäin edullinen hintataso
  • Kuhmon keskustassa ihan Kalevalakylän tuntumassa – samaan reissuun on helppo yhdistää muita kohteita
  • Sopii luontokohteeksi myös huonolla säällä, helppo pientenkin lasten kanssa

Miinukset:
  • Aikuiset jäivät kaipaamaan kahvia, olisi ollut mukava huokaista asuntovaunureissun ryydyttämänä hetki lasten kiertäessä näyttelyä



lauantai 19. heinäkuuta 2014

Auttikönkäällä ritaritunnelmissa

Rovaniemen reissullamme meille tarjoutui mahdollisuus lähteä lasten kanssa päiväksi reissulle Auttiin, noin 80 km Rovaniemen keskustasta Kuusamon suuntaan. Autissa järjestettiin muinaismarkkinat ja ritarihuuman sekoittamat päämme kaipasivat luonnonrauhaa. Läksimme siis koko poppoon voimin (mukana myös 4-vuotias pikkuritari) Auttinkönkäälle 3,5 km mittaiselle luontopolulle. Ja yllätys oli iloinen!

Auttikönkään mahtava putous heti reitin alussa

Auttikönkään merkittävin nähtävyys on putous, joka oli heti polun alussa lapsia hämmästyttämässä. 16 metrin pudotuskorkeus ja rotko tarjosivat lapsille hämmästeltävää pitkäksi aikaa ja polun varrella olevat katselupaikat mahdollistivat maiseman ihastelun rotkon reunaa pitkin kuljettaessa. Itse metsä oli suurimmalta osin aarnimetsää ja itsessään jo näkemisen arvoinen naava- ja luppokerrostumineen. Mutta matkan varrella oli mukavan paljon myös muuta katsottavaa. Opastaulut, tulistelupaikat, Auttijoen ylittävä riippusilta sekä Könkaanvaaran huipulle rakennettu näköalatorni jaksoivat motivoida nuorintakin taivaltajaa jatkamaan matkaa. Vaikka korkeuserot maastossa olivat paikoitellen suuria ja varsinkin nousujen olisi olettanut ottavan koville pienellä kulkijalla, jaksoi ritarihuuma ja maaston moni-ilmeisyys motivoida. Vähän vanhempia lapsia taas kiinnostivat jääkauden jäljet maastossa sekä Jatkosodan aikaiset rakennelmat maastossa.


 Kaiken kaikkiaan Auttiköngäs oli meille todellinen löytö. 4-vuotiaalle reitti oli aivan äärirajoilla vaan kovasti pienen ihmisen itsetuntoa kohotti tieto siitä että koko matka tuli talsittua omin jaloin. Parkkipaikalla oli paitsi paljon tilaa, myös siistit vessat ja vanhaan maalaistaloon rakennettu kaunis kahvilarakennus. Lisäksi pihapiirissä oli Metsähallituksen päiväkämppä ja pieni, ilmainen metsämuseo, johon vanhemmat lapset ihastuivat.

Budjetti:
  • Lähes ilmainen reissu, retkellä oli mukana vettä pulloissa + kahvilassa syötiin jäätelöt ja ostettiin pikkusuolaista


Plussat:
  • Upea maisema ja vaihteleva luonto sekä kohteet polun varrella
  • Hyvin merkitty polku ja opastaulut maastossa
  • Hyvä opastus päätieltä
  • Monipuolinen tarjonta alku- ja lopetuspisteessä – kahvila, vessat, museo, päiväkämppä, tulentekopaikka…


Miinukset:
  • Polku oli paikoitellen vaarallinen, sillä pitkospuut olivat lahonneet. Opastus olisi vienyt kiertotietä vaan tällöin reitti olisi ollut huomattavasti tylsempi. Reitistö on kuitenkin remontissa ja parannusta on luvassa.
Ja ne muinaismarkkinat - ehdottomasti kannattaa poiketa ;)





perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ärjän taikaa

Ärjän saarta voi hyvällä syyllä kutsua Oulujärven [Kainuun meren] helmeksi. 10 km hiekkarantaa, 270 ha vaihtelevaa metsää, ympäri saaren risteilevä helppokulkuisten polkujen reitistö sekä saaren mielenkiintoisen historian havina tekevät siitä erinomaisen retkeilykohteen myös lapsiperheelle.


Ärjä on jääkauden jälkeen pikkuhiljaa syntynyt erikoinen saari, jolle tyypillisiä ovat korkeat ja jyrkät hiekkatörmät, loputtomilta tuntuvat valkeahiekkaiset rannat, asumattoman saaren erämaatunnelma ja taianomainen ilmapiiri, joka syntyy hiekkarantojen, kuivien kankaiden, lehtomaisten laikkujen ja pienten suoalueiden täplittämän saaren profiilista. Ärjään liittyy paljon tarinoita lappalaisten viimeisistä riittipaikoista, Oulujärven merirosvoista sekä suljetun saaren mystiikasta. Ärjä on kuitenkin vapautunut UPM:n ja Kajaani Yhtiöiden ajoista kaikkien yhteiseen käyttöön ja alueelle liikennöi vesitaksi ja –bussi. Lisäksi talvisaikana on mahdollista tilata moottorikelkkakyyti Ärjään usealtakin yrittäjältä.

Ärjä on vuosien varrelta tuttu retkikohde minulle ja lapsille vaan tällä kertaa päätimme yöpyä saaressa. Sähkötön ja vedetön mökki henki Ärjän tunnelmaa ja illalla puulämmitteisessä rantasaunassa sekä iltanuotion hehkussa lähes loputtomalta tuntuvan Ärjänselän laineiden ääressä tuli lähes epätodellinen tunnelma. 

Tlentekopaikat, iltanuotion mystiikka ja veden liplatus - ikimuistoinen saarikokemus
Patikoimme lasten kanssa mökkikylästä lentohiekoille (n. 1,5 km) helppokulkuista mäntykangasta ja palasimme töyräältä laskeuduttuamme rantaviivaa pitkin takaisin mökkikylään. Maasto oli mielenkiintoista ja Reijo Heikkisen Ärjästä kertovan kirjan tarinat auttoivat motivoimaan 4-vuotiastakin seikkailuun. Aikuiset tutustuivat saareen tarkemmin pidempien reittien avulla ja siksi aikaa lapsille riitti puuhaa hiekkarannalla.
Mökissä oli kamina ruuanvalmistusta varten ja ensimmäisenä iltana teimmekin lihapullat ja kuullotetut kasvikset kaminassa, joka osoittautui yöllä virheeksi. Mökki lämpeni yllättävänkin paljon ja yö oli hikinen. Aamupuuron ja hernekeiton teimmekin turvallisesti trangialla.

Ärjä aktivoi liikkumaan ja ihmettelemään veden ja tuulen voimaa
Budjetti:
  • Vesibussi saareen ja takaisin (2 aikuista ja 3 lasta): 75 euroa
  • Mökin vuokra: 45 euroa
  • Ruokailu: 45 euroa (lihapullat, kasvikset, makkara, leipä, sulatejuusto, kestomakkara ja hernekeitto)
  • Muut kulut: 20 euroa (kahvilassa kahvit ja munkit sekä jäätelöt)
Plussat:
  •        Edullinen mökkimajoitus mahdollistaa pidempiaikaisen majoittumisen saarella
  •         Upeat ja matalat hiekkarannat tekevät saaresta paratiisin pienille retkeilijöille
  •         Helpot mäntykankaat ja saarta kiertävät hiekkarannat tekevät patikoinnista helppoa myös perheen pienimmille
  •         Kioskipalvelut helpottavat vesibussin odottelua ja mahdollistavat ajanvieton myös sateella
  •         Ärjän pienilmasto on erikoinen ja aurinkosaarena tunnetun Ärjän kiertävät monet sateet ja ukkoset, jotka kiusaavat mannerta
  •         Ärjän koko mahdollistaa saaren kiertämisen kokonaan päivässä
  •         Tulentekopaikkoja riittää rannalla ja niiden läheisyyteen on kasattu valmiiksi poltettavia risuja
  •         Ärjän erilainen luonto, erämaantunnelma ja kaupungin läheisyys (Koutaniemen kalasatamasta 15 km Kajaanin keskustaan) tarjoavat helpon tavan kokea ainutkertainen luontoelämys helposti lasten kanssa

Miinukset:

  • Retkikohteena Ärjä ei ole täysin ilmainen sillä vesibussi ja taksi maksavat aikuisille noin 10 euroa/hlö suuntaansa ja lapset ½ hintaan
  • Retkeilyreittejä ei ole merkitty ja patikointireittejä suunnitellessaan joutuu selvittämään hiukan etukäteen, missä kannattaa piipahtaa
  • Ärjä edustaa menneen maailman romantiikkaa, paikoitellen pitkospuut ovat lahoja ja muutkin fasiliteetit ovat osittain rapistuneita ja reitistö raivaamatta