Sivut

tiistai 28. lokakuuta 2014

Lapsiperheen retkeilyopas - viiden tähden hankinta

"Rakas Joulupukki, muistathan minua tänä jouluna..."

Karttakeskuksen vuonna 2014 julkaisema ja Jouni Laaksosen kirjoittaman Lapsiperheen retkeilyopas ilahdutti minua suunnattomasti ilmestyessään. Niin vähän suomenkielistä kirjallisuutta on julkaistu lasten kanssa retkeilystä (mielestäni ei siis ollenkaan) ennen tätä teosta. Ajatus kirjan hankkimisesta kuitenkin unohtui kiireisen syksyn hulinoissa, mutta Savonlinnassa syyslomalla kirjastoon eksyessäni kirja odotti minua uutuuksien hyllyssä. Päätin tutustua kirjaan ensin kirjastoversiona, jonka jälkeen tekisin päätöksen hankinnasta.



Kirjassa ensimmäisenä huomioni kiinnitti mukavan kompakti koko (sopii reppuun matkaan) ja mukava kuvitus (kettu joka seikkailee lapsiperheen mukana eri kohteissa). Hypistellessäni kirjaa sen kierreselkä tosin hiukan arvelutti, sillä kirjaston versiossa sivut olivat osittain jo irtoamassa. Toisaalta kierreselkä mahdollistaa kirjan kunnollisen selailun ja aukipitämisen tietyn sivun kohdalta. Tuskinpa ajatuksena on kirjaa lukea kerralla läpi vaan paremminkin tutkiskella ajan kanssa.

208-sivuinen opus jakautuu selkeästi kahteen osaan. Ensimmäisessa osassa (sivut 1-19) kerrotaan lyhyesti retkeilystä yleensä. Mukana on lyhyesti retkeilyn turvallisuuteen ja varustukseen liittyviä perusasioita. Tärkein sanoma lienee, että maalaisjärjen käyttö on sallittua vaan toki joitakin käyttökelpoisiakin vinkkejä kirjasta löytyy. Mutta sille, joka hakee varsinaista retkeilyopasta varusteluetteloineen ja nuotionteko-ohjeineen lapsiperheelle ei tämä kirja ole oikea valinta. Lapsiperheen retkeilyoppaan paras anti on ihan muualla, nimittäin retkeilyreittien esittelyssä.

Loppuosa kirjasta (sivut 20- 208) onkin lapsiperheille sopivien retkikohteiden esittelyä. Jos joku odottaa saavansa kattavan listan kaikista Suomen retkeilyreiteistä käsiinsä pettyy - niin epärealistista toivetta ei luonnollisesti edes pysty toteuttamaan. Kyseessä on retkeilyideoiden ja erilaisten mahdollisuuksien esittely. Erityisesti kiitän kuitenkin kaikkien maakuntien kohteiden tasapuolista esittelyä. Myös pohjoinen Suomi (Kainuu, Lappi, Pohjois-Pohjanmaa) on otettu mukaan. Yhteensä 24 kohdetta 80 esitellystä kohteesta on tältä alueelta ja jo se saa minut rakastumaan tähän kirjaan!



Pohjoisen kohteina ovat Pohjois-Pohjanmaalta Kalajoen hiekkasärkät, Hailuoto, Sanginjoen ulkoilumetsä, Kylmäluoman retkeilyalue, Näärängänvaara, Oulangan kansallispuisto (esitelty meloen ja patikoiden). Kainuulaisia kohteita kirjassa ovat Rokuen kansallispuisto, Vuokatin huippukierros, Hiidenportin kansallispuisto, Lentuenkosken luonnonsuojelualue, Hepoköngäs ja Hossan retkeilyalue. Lapista puolestaan ovat esiteltäviksi päässeet Martimoaapa, Riisitunturin kansallispuisto, Aavasaksi, Napapiirin retkeilyalue, Pyhä-Luoston kansallispuisto, Pakasaivo, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, Urjo Kekkosen kansallispuisto, Mallan luontopuisto ja Kevon reitti.

Liststa huomaa jo, että moni todella viehättävä pohjoisen kohde on jäänyt huomioimatta. Toisaalta se ei ole puute, sillä jo kaikkien maakuntien mahdollisuuksien ja eri vuodenaikojen retkeilyn huomioiminen tekstissä on suuri saavutus. Lisäksi jokaisesta kohteesta on olemassa reittikartta sekä linkki verkkosivuille, josta on saatavissa lisätietoa. Tällaisen oppaan kanssa kelpaa kyllä aloitella retkeilyharrastusta. Eikä sen hankinta mene todellakaan hukkaan vaikka osan esitellyistä kohteista olisi jo kiertänytkin.

Budjetti:
  • Kirjan hinta n. 30 €

Plussat:
  • Kirja on edullinen hankinta ja tuo uusia ideoita retkien suunnitteluun
  • Itselleni päällimmäiseksi jäi idea retkiluistelusta vanhempieni kotiseudulla - menee tulevaisuudessa varmasti toteutettavien kokemusten joukkoon
  • Hyvät kartat ja koko Suomen tasapuolisesti kattava retkeilyalueiden esittely
  • Hauska kuvitus ja helppo luettavuus
Miinukset:
  • Kierreselkä arveluttaa - kestääkö kulutusta ja repussa mukana kantamista
  • Todella hyviä pienempi reittejä listalta puuttuu - vaan senverran seikkailumieltä on itse kussakin oltava että ne paikannetaan ihan itse ;)

maanantai 27. lokakuuta 2014

Lumikenkäillen Ärjään

Talven lähestyessä on mukava palata muistoissa aikaisempiin talviretkiin, joista on jäänyt mukavia muistoja. Näistä reissuista ihan ykkösenä tulee mieleen lumikenkäretki Ärjään. Apuva-työhyvinvointihanke tarjosi mahdollisuuden lähteä ulkoilemaan tarunhohtoiseen Ärjänsaareen talvella 2013. Retken järjesti Luonnollisesti Oulujärvi ja lähtö olikin Rikulan rannasta Vuoreslahdesta. Retkelle lähti noin 15 hengen porukka ja minä sain tytärten lisäksi matkaan vanhempani sekä siskoni, jotka olivat ensimmäistä kertaa liikkeellä lumikengillä. Ilahduttavan huolella sovitimme ja valitsimme kuitenkin koko porukalle, myös lapsille, sopivat lumikengät ja hyppäsimme moottorikelkkojen perään kiinnitettyihin rekiin ja matka alkoi kohti Ärjää.




Matka sujui ripeästi yli selän kohti kesällä niin hurmaavaa Ärjää. Rannalla nousimme rekikyydistä ja läksimme oppaan perässä kiertämään Ärjää. Reitin pituus oli parin kilometrin luokkaa ja saari hurmasi talvellakin. Vaihteleva maasto, upea aurinkoinen sää ja silmänkantamattomiin jatkuva jäätikkö olivat mykistävä näky. Kesällä mielenkiintoiset hiekkatöyräät mahdollistivat haastavat nousut ja laskut lumikengillä ja ukki pääsi haastamaan lapsia töyräsnousuihin.

 

Tyttäret jaksoivat hyvin ulkoulupäivän lumikenkien päällä, nuorimmainen jätettiin vielä tuolloin kotiin. Ehkäpä seuraavalla kerralla poika on jo tarpeeksi suuri tällaiseen retkeen. Retken päätteeksi saimme nauttia nuotiokahvit pannukahvilla, makkaroilla ja tikkupullilla. Ärjä on upea sekä kesällä että talvella, sekä meloen, patikoiden, mökkeillen että lumikengillä. Ehdottomasti tämänkaltaista reissua voi suositella kokoperheen huviksi. Ärjään tarvitaan ainakin lasten kanssa moottorikelkkakyyti vaan muitakin kohteita lumikenkäilyyn on - ja lumikengät saa kohtuuhintaan vuokrattua. Erityisen mukavan meidän retkestämme teki ihana laatuaika kolmen polven voimin. Saimme mummin, ukin ja tädin Savonlinnasta matkalle mukaan ja kaikilla oli ikimuistoinen ja elämysrikas päivä yhdessä.


Budjetti:

  • Apuva-hankkeen avustuksen kanssa retken hinta oli akuisilta 15 €/hlö, lapsilta 5 €/hlö - normaalisti hinnat aikuisilta 50 € ja lapsilta 30 €. Pelkkä lumikenkien vuokra 15 €/pari/vrk.
  • Retken hinta sisälsi lumikenkien vuokran, opastuksen, kyydin Ärjään ja retkieväät
Plussat:
  • Upeana kevättalven päivänä ikimuistoinen reissu - maisema, ulkoilu, perheen kanssa yhdessäolo, kaikki pelkkää plussaa
  • Opastettu retki mahdollisti erilaisen nauttimisen retkestä kun joku toinen huolehti käytännön järjestelyistä
  • Ärjä oli todella heino talvikohde, merellinen tunnelma selälle katsoessa hurmasi jääpeitteisenäkin
Miinukset:
  • Järjestetyillä retkillä on normaalisti hiukan kalliimpi hinta, toisaalta harvakseltaan tällaisiakin raaskisi järjestää perheelleen




keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Upea Vikaköngäs

Toisinaan on syytä tehdä hiukan maastotiedustelua ennen lasten kanssa reissuun lähtemiseen. Ja joskus se maastotiedustelu on oivallinen tekosyy viettää pieni hetki aikuisten kahdenkeskistä aikaa. Rovaniemen reissulla pääsin siis syksyllä koeponnistamaan Vikakönkäällä sijaitsevan Vaattunkivaaran 4 km reitin ilman lasten seuraa. Pienestä tihkusateesta huolimatta läksimme retkelle ja pianpa aurinko alkoikin paistaa ja päivä muuttui elokuisen kirpakaksi vaan kuitenkin ihanan aurinkoiseksi.

Tutustu Napapiirin luontokansioon!


Vaattunkivaaran luontpolun reitti risteili mukavassa maisemassa pitkospuita ja polkuja pitkin. Reitti oli monipuolinen ja piti sisällään joen ylityksen riippusiltaa pitkin, rehevän kasvuston ympäröimien pitkospuiden ja polkujen kulkemista ja Vaattunkivaaralle kapuamista. Polku oli kokonaisuudessaan 4 km mittainen, mutta jos reippailukärpänen olisi iskenyt, olisimme voineet kävellä Vaattunkikönkäälle asti, jossa retkeilimme lasten kanssa talvella. Vaattunkivaaran reitti oli kuitenkin paremmin aikuisten ja isompien lasten kanssa retkeilyyn sopiva eikä soveltunut lastenvaunuille ja pyörätuolille kuten Vaattunkikönkään reitti, jossa esimerkiksi kilometrin mittainen Könkäänsaaren lintupolku oli esteetöntä reittiä.


Suosittu kaunpunkia lähellä oleva kohde tuntui vetävän ihanana syyskuisena päivänä kovasti väkeä lasten ja lemmikkienkin kanssa metsään nauttimaan luonnosta. Vaikka vaaralle oli hiukan haasteellista nousta lasten kanssa, moni sisukas lapsiperhe oli ihan pientenkin kanssa ulkoilemassa. Vaaran laella jaksaminen palkittiinkin ihanalla maisemalla, näköalatornilla ja eväiden nauttimiseen varatulla levähdyspaikalla. Tulentekopaikka löytyi matkan varrelta laavulta, jonka läheisyydessä oli myös lähde. Kohde oli siis kokonaisuudessaan upea, tosin hiukan surullinen olo tuli pitkospuiden ja muiden rakenteiden kunnosta. Tuntuu, että taloudellisesti tiukka aika näkyy nykyään kaikkialla, myös erittäin suositulla Napapiirin retkeilyalueella paikkojen rapistumisena. Lopetuspisteessä oleva esteettömän kalastuksen mahdollistava Ukkoharrin kalastuspiste oli niin kulunut ja lahonnut, että parin vuoden päästä ei lastenvaunujen tai pyörätuolin kanssa liikkuminen enää onnistu. Mutta tällähetkellä vielä onnistuu ja paikalta löytyi myös mahtava tulentekopaikka puolilaavuineen. 

Kaikenkaikkiaan kohde oli loistava valinta päiväretkelle ja toi hymyn huulille keskellä hiukan harmaatakin syyspäivää!



Budjetti:
  • Ilmainen reissu
Plussat:
  • Lähellä Rovaniemen keskustaa Napapiirille (keskustaan n. 24 km pysäköintialueelta)
  • Upeat maisemat, monipuolinen reitti, hyvin merkitty ja kartoitettu
  • Soveltuu arkiliikuntaan koko perheen kanssa, osittain myös esteetön alue
Miinukset:
  • Rakenteet osittain jo rapistuneet, näkyy ettei voimavaroja ylläpitoon riitä niin paljoa kuin tarvetta olisi

Äkäslompolo - seitsemän tunturin kylä

Kun tilaisuus pidennettyyn viikonloppuun aikuisporukassa tarjoutuu, on siihen tartuttava kaksin käsin. Tällaisen mukavan sattuman seuraamana pääsimme pidennetyksi viikonlopuksi Äkäslompoloon (seitsemän tunturin kylään) ensilumille. Majoituimme Agrologien liiton Ylläs-Agrolan pieneen osakkeeseen ja oikein mukavasti pikkuinen mökki tarpeitamme palvelikin. Tavoitteena oli ottaa pieni irtiotto arjesta ja nautiskella ulkoilusta, johon Äkäslompolo tarjosikin loistavat puitteet.



Ensimmäinen ilta kului lähialueeseen tutustumisessa ja kävimmepä kurkkaamassa Jounin kauppaakin, jota olemme facebookissa fanittaneet. Ei näkynyt Sampoa vaan saimme hankittua eväitä ja retkeilykartan seuraavan päivän urakkaan. Päätimme nimittäin huiputtaa Ylläksen. Seuraavana aamuna suuntasimmekin polkua pitkin kohti tunturia, vaan ensin pysähdyimme Metsähallituksen luontokeskus Kellokkaaseen. Harmiksemme kahvila ei ollut auki (kuten ei sesonkiajan ulkopuolella kovin moni muukaan palvelu) vaan luontokeskuksen näyttelyyn pääsi tutustumaan ilmaiseksi. Joka oli ehdottomasti upein tähänasti kokemistani Metsähallituksen luontokeskusten näyttelyistä. Tarjolla oli lapsille ja lapsenmielisille paljon toiminnallista tutustumista alueen luontoon ja historiaan. Taidenäyttelyiden lisäksi tarjolla oli elokuvia, joista Rautavaaran ja Helismaan seikkailuita Ylläksen maisemissa oli pakko jäädä hetkeksi seuraamaan. Lisäksi yläkerrasta löytyi mukava (ja edullinen) myymälä, josta saimme ostaa matkamuistot kotiväelle.

Kellokkaaseen tutustuttuamme tarkastimme vielä reitin ja läksimme nousemaan Ylläksen huipulle vanhaa tienpohjaa pitkin. Maisemat olivat upeita, tie paikoitellen todella jyrkkä ja pisti hetkittäin hiukan puhaltamaan. Nousuun meni noin 1½ tuntia kun verkalleen nousimme. Myös polkua pitkin olisi huipulle päässyt vaan ensilumen aikaan maasto oli hiukan petollinen joten päätimme käyttää tietä. Huipulla tuuli, mutta tuli myös melkoinen voittajaolo. Hissukseen sitten laskeuduimme huipulta (718 metriä) alas ja nautiskelimme upeasta talvisesta maisemasta. Ja saimme selityksen sille, miksi Äköslompoloa kutsutaan seitsemän tunturin kyläksi :)




Äläslompolon alueella olisi ollut todella upeita luontopolkuja, esimerkiksi Varkaankurun velvopolku hoikutti erilaisina tietotauluineen ja aktivointipisteineen. Ehdottomasti kannattaa joskus palata paikalle lasten kanssa, sillä mökeiltä luontopoluille ja Kellokkaaseen on alueella yllättävän lyhyt matka. Korkeusvaihteluita toki on vaan talviaikaan pulkan kanssa voi avittaa nuorimmaisen siirtymiä, jos omat voimat eivät riitä. Vaikka matkaa Äkäslompoloon on Rovaniemeltäkin parin tunnin verran, on matkalla tutustumisen arvoisia kohteita useita. Tälläkertaa valitsimme kohteeksemme Reidar Säröstöniemen museon ja taitelijakodin. Mielenkiintoinen paikka Ounasjoen varrella Kittilän Kaukosessa, jossa taiteesta mitään ymmärtämätönkin pystyy nauttimaan kovasti erikoisesta ilmapiiristä, maisemista ja kauniista rakennuksista.




Budjetti:
  • Mökin vuokra 24 €/vrk eli yhteensä 48 €
  • Ruokailu itse tehden, lisäksi kävimme pitsalla (juomineen n. 40 €)
  • Pääsymaksu Reidar Särestöniemen museoon 20 €
  • Tuliaiset ja kortit 22 €


Plussat:
  • Mahtavat maisemat ja lapsille sopivat retkeilyreitit
  • Upea luontokeskus Kellokas, johon on ilmainen sisäänpääsy
  • Kaikki palvelut Äkäslompolon alueella kävelymatkan päässä
  • Sesonkiajan ulkopuolella mukavan rauhallinen kohde


Miinukset:
  • Lomakohteen kohtuullisen arvokas hintataso
  • Korkeuserot tekevät liikkumisesta jalan varsinkin pienemmille lapsille raskasta
  • Kauas on pitkä matka - siirtymiseen saa varata reilusti aikaa ja polttoainetta