Sivut

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Pienen pojan elämää - kummituskämppä ja ihmeelliset polunpäät

Ihan kaikkia reissuja ei kannata tehdä väkisin koko porukalla vaan jakautua alajaostoiksi. Näin teimme Saariselällä. Eräopas lähti teinien kanssa huiputtamaan Iisakkipäätä ja minä jäin 6-vuotiaan kanssa seikkailemaan. Seikkailun ideana oli tehdä lähimaastossa ihan mitä mieleen juolahtaa. Ja siihen Saariselän lähireitit sopivat oikein mainiosti.


Aloitimme retkemme Kummituskämpältä. Retkeilyreittien aloituspisteeltä kämpälle on vain noin 300 metriä. Karvaselässä alunperin ollut kummituskämppä on siirretty Saariselälle ja tarina kertoo, että kummitus siirtyi vanhan postipolun taukotuvan mukana Saariselälle. Mene ja tiedä, ainakin poikaa pelotti kämpän hämärä hiljaisuus niin paljon, ettei kämpässä ehditty sen enempää yliluonnollisia olentoja etsiskellä. Pihapiirissä oli mukava kammi sekä kota ruuanlaittoa varten. Parasta oli kuitenkin puron varrelta lähtevä polku. Ja mikä 6-vuotiasta voikaan kiinnostaa enempää kuin polku, jonka päätepistettä ei tunneta. Matkaan siis!


Pienen polun vartta seuratessamme kävimme tutustumassa lähiluontoon ja päädyimme lopulta tunturikappelin pihaan. Palasimme takaisin ja jatkoimme patikointia läpi Saariselän 1,7 km lähireitin. Kiipesimme ylöspäin, pysähdyimme lähes tunniksi leikkimään kivikkoon ja etsimään luonnon ihmeita. Äiti taas istui kivellä ja antoi Urho Kekkosen kansallispuiston rauhan hiipiä sisimpään. Loma eikä kiire mihinkään.


Saariselän alueella lähireitistö on todella mielenkiintoinen ja täynnä kohteita, joissa on kiva lapsen kanssa piipahtaa. Retkiä ei tarvitse ylimitoittaa pituudeltaan ja raskaudeltaan. Aina ei matkaa mitata kilometreissä vaan kokemuksissa, jotka lapsi itse saa suunnitella ja päättää. Näin tällä kertaa ja siksi retki oli yksi kesän ikimuistoisimmista sekä äidille että 6-vuotiaalle, jolla oli aikaa leikkiä, tutkia ja selvittää päättymättömien polkujen salaisuuksia. Saariselän lyhyet reitit on maastoon hyvin merkattu ja niiden varrella on useita taukopaikkoja. Helppoja ihan pienekin lapsen kanssa tai aloittelijoille. Tämän helpommin upeaa luontoa ei enää alueella voi kokea.


Lopuksi päätimme retkemme kirkkoon, joka on ainakin kesäaikana auki matkalaisille vuorokauden ympäri. Katselimme luonnon muovaamaa alttaritaulua eli tunturikappelin suuria alttarin takaisia ikkunoita, kun tuttua vipinää alkoi näkymään taulussa. Sieltä muu porukka saapuikin Iisakkinpään huiputuksesta ja kutsuimme heidät kirkkoon hetkeksi istahtamaan. Ja saatiinhan siinä nauttia hetki kirkkomusiikistakin porukan pianistin soittaessa meille pieniä pätkiä ja muiden yhtyessä laulantaan. Saariselän tunturikappelia ei kannata unohtaa, kun miettii mukavia ja ilmaisia käyntikohteita lasten kanssa Saariselän alueella.



perjantai 22. heinäkuuta 2016

Laanilassa savotan ja kullanhuuhdonnan mailla

Laanila sijaitsee vain muutaman kilometrin Saariselästä etelään ja on oivallinen retkikohde lapsiperheelle kesäaikanakin. Laanilan savottakahvilassa on tarjolla paitsi savottahistoriaa museossa myös herkullisia leivonnaisia, virvokkeita ja keittolounasta. Söimme viisihenkisellä porukalla keittolounaan (Inarijärven siikakeittoa tai jauhelihakeittoa) ja ruoka oli niin hyvää, että varmasti tulemme Laanilaan ruokailemaan toistekin. Hyvää ja halpaa - harvoin sellaiseen törmää, vaan Laanilassa kyllä.


Laanilan savottakahvilan ympäristö oli myös todella mielenkiintoinen. Alueella oli paljon opasteita mm. historiallisesta Ruijan tiestä, joka on aikanaan kulkenut Laanilan läpi sekä partisaanien hyökkäyksestä. Savottakahvilan piha-alueelta löytyi keinujen lisäksi ihana lampi ja pieniä puroja, jotka kutsuivat lapsia leikkimään. Pihasta lähti myös mielenkiintoisia patikkareittejä, joista valitsimme Prospektorin kesäreitin, koska lapset olivat mukana ja takana oli kaikilla jo useita patikointipäiviä. Mittaa reitille olisi tullut noin 2 km ilman harhaan kävelyä, joka nosti meillä reitin pituutta jonkin verran. 


Normaalisti meille todella harvoin tapahtuu harhaan patikointia, mutta Laanilan alueella kartat eivät enää täysin pitäneet paikkaansa uusien teiden ja uudisrakentamisen vuoksi. Niinpä Prospektorin reitin alkupäätä piti etsiä kartan ja kompassin kanssa jonkin aikaa. Lopulta tajusimme, että pieni kärsivällisyys olisi auttanut - olimme alunperin olleet lähes aloituspisteessä, mutta emme uskoneet lopulta itseemme tarpeeksi.


Prospektorin lenkki oli helppoa maasto ja vaikka maisemat eivät järin kummoisia matkalla olleet, oli päätepiste sitäkin mielenkiintoisempi. Luttojoen varrella olevaan kallioon tehtiin vuosina 1902-1904 yli 50 metriä syvä kaivoskuilu. Kaivoskuilun päälle on rakennettu uudelleen tupa ja kuilusta voi edelleen kuulla työn äänet ja työmiesten voihkeen. Hiukan jopa aavemaista, mutta mielenkiintoinen pala pohjoista historiaa.


Laanilasta lähtee myös mielenkiintoinen vajaan 8 km pituinen kultareitti eikä kävellen siirtyminen Saariselällekään ole montaa kilometriä. Laanila onkin todella mielenkiintoinen kohde poikettavaksi Saariselän matkailijalle. Liian usein näistä jännittävistä kohteista vain ajaa ohi. Laanilassa on myös kultaan liittyvää ohjelmapalvelutoimintaa ja mahdollisuus majoittua edullisesti savottakämpässä. 


Budjetti:
  • Viiden hengen keittolounas 33 €
  • Kahvit/limsat ja kahvileivät koko porukalle 20 €



Plussat:
  • Savottakahvilassa hyvät ruoat ja kahvileivät edulliseen hintaan, pihalla on katseltavaa ja touhuttavaa lapsille
  • Savottamuseo kahvilan yhteydessä mukava lisä kokonaisuuteen
  • Helposti saavutettava Saariselältä sekä pyörällä, hiihtäen että kävellen
  • Prospektorin reitti sopii hyvin lapsiperheelle ja kaivos on jännittävä kohde kaikenikäisille


Miinukset:
  • Alueen opastus oli jo aikansa elänyt, tienvarren opastustaulut olivat kuluneet jo melko huonoon kuntoon
  • Uudisrakentaminen ja tielinjaukset hankaloittivat reittien hahmottamista maastosta



torstai 21. heinäkuuta 2016

Tankavaaran kultakylän taikapiirissä

Yksi kahden Saariselällä viettyn kesäloman aikana eniten positiivisesti yllättäneistä kohteista on ehdottomasti Tankavaaran kokonaisuus. Tankavaaran helmi on kultakylä, joka ei ajatuksena vuosi sitten kovin paljoa kiehtonut. Kultakylä ei kuulostanut kovin kiehtovalta, mutta lumosi meidät lopulta täysin. Osittain tämän vuoksi blogikirjoituskin aiheesta on jäänyt, sillä pelkkä museomainos tuntuu riittämättömältä kuvaamaan sitä monipuolisuutta ja mielenkiintoista tarjontaa, jota Tankavaarassa riittää.


Museo kuulostaa tylsältä, Tankavaara on ennemminkin monipuolinen kunnianosoitus erikoiselle elämäntavalle ja toiminnallinen aktiviteettikohde, jossa kulta on pääosassa. Ja muovisia puitteita on koetettu välttää ja keskittyä aitoihin kokemuksiin.


Tankavaara museo jakautuu kahteen osaan: Lapin ja Tankavaara alueen kullankaivuuhistoriaan ja maailman eri kolkissa kaivettuun kultaan. Museosta löytyi myös mukava leikkisoppi lapsille ja pieni "kullankaivajan käytävä", jonne oli mukava ryömiä leikkimään samalla, kun isommat tutustuivat mielenkiintoisiin tarinoihin ja historiaan. Kultamuseossa on myös melko suuri ulkoalue, jossa on kullankaivuuseen liittyviä rakennuksia ja koneita sekä kattava mineraalinäyttely. Lisäksi Kultamuseosta löytyy huuhtomo, jossa voi kokeilla kesäkaudella kullanhuuhdontaa.


Kultamuseossa on niin paljon nähtävää, ettei päivä meinaa millään riittää. Ja kun Kultamuseon tarjontaan lisää Tankavaaran kultakylän palvelut, ollaan paikassa, johon kannattaa palata. Kultamuseon vieressä sijaitsee siis Tankavaara kultakylä, josta löytyy Wanha Waskoolimies ja Wild West Saloon. Elokuvakylän kulissien keskeltä löytyvä lännenhenkinen ravintolakokonaisuus hurmasi erityisesti lapset. Lapinlisällä maustettu lämminhenkinen ja lännenelokuvista ammentava ravintola sisältää niin paljon katseltavaa, ettei ruualla ole mikään kiire. Annokset ovat suuria ja herkullisia. Hampurilaisia inhoavat lapseni suostuvat syömään hampurilaisaterian ainoastaan Wanhassa Waskoolimiehessä. Siellä kuulemma loistolounas on vain hampurilaisen muotoon naamioitunut.



Tankavaaran kultakylä tarjoaa myös aktiviteetteja ulkohuuhtomossaan ja sieltä voi ostaa aktiviteettipäivän erilaisilla mausteilla koko perheelle. Me päädyimme kuitenkin viettämään päivän valtauksella Vuotsossa, mutta Team Deadwoodin kautta olisimme sateisella säällä päässeet huuhtomaan Kultakylään. Yhteistyötä siis ainakin tässä suhteessa tehdään. Tankavaarassa järjestätään vuosittain kullanhuuhdonnan SM-kisat ja niiden aikana satuimme paikalle myös vuonna 2015. Uskomaton tapahtuma, mutta Tankavaaran kultakylä toimii aktiivisesti muutenkin tapahtumien ja ohjelmapalveluiden järjestäjänä. Erityinen kohde alueella oli ns. elokuvakulissi, jossa pääsi kävelemään kultaryntäyksen aikaisen lännenkaupungin kaduilla. Ehkä tässä oli se Roope Ankan Yokon, johon olemme niin kovasti ihastuneet.


Budjetti:
  • Kultamuseon pääsymaksu perhelipulla 22 €, emme ostaneet huuhdontaa (8-10 €/hlö) 
  • Kultakylässä matkamuistot 15 €, ruokailu 50 €



Plussat:
  • Hieno ja monipuolinen kokonaisuus, joka ainakin meihin iski ihan solutasolle
  • Alueella kuluu helposti useampikin päivä, mutta varmasti koko perheelle on puuhaa ainakin yhdeksi päiväksi
  • Kulta ei tunnu varmasti tylsältä aiheelta enää Tankavaara jälkeen
  • Samalla alueella on kolme erilaista kokonaisuutta: Tankavaaran luontokeskus, Tankavaaran Kultamuseo ja Tankavaaran Kultakylä - lisäksi ohjelmapalveluita tarjolla
Miinukset:
  • Tankavaaran ajattelisi olevan kokonaisuus, josta löytyisi selkeä aluekertta ja kuvaus kokonaisuudesta vaan näin ei ole. Vieras joutuu seikkailemaan ja etsimään, mitä mistäkin löytyy.
  • Vieraan on vähän hankala ymmärtää, milloin ollaan Kultakylän ja milloin Kultamuseon alueella - opasteet olivat siis melko sekavat


Ps. Kartta Tankavaaran alueesta auttaa hiukan hahmottamaan kokonaisuutta.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Saariselän Iisakkipään huiputus

Saariselän lomamatkallamme haavenani oli päästä vähän vaativampaankin maastoon patikoimaan. Nuorimmaisen kanssa Iisakkipään huiputusta ei kuitenkaan uskallettu ajatella, kun loma piti sisällään muutenkin patikointia ja retkeilyä niin paljon. Niinpä päätimme hajaantua. Puoliso lähti perheen kuopuksen kanssa lähiretkelle ja minä suuntasin yhdessä vanhempien lasten kanssa huiputtamaan runsaat 450 m korkeaa Iisakkipäätä. Sääennusteet lupailivat sadekuuroja alueella, mutta eihän se meitä säikyttänyt, sillä meiltä löytyy tarvittavat varusteet sadekuurojenkin varalta. Päiväreput pakattiin ja mukaan otettiin sadevaatetuksen lisäksi kompassi, kännykkään ladattu maastokarttasovellus, ensiapupakkaus, juotavaa ja välipalaa ja askeleet suunnattiin kohti luontopolun lähtöpaikkaa.

Lähtöpaikalla kehoitin tyttöjä ottamaan alueen opaskartasta kuvan kännykkäänsä ja sitähän sitten ihmeteltiin, että miksi sellainen. Kerroinkin sen olevan varakarttana itse kullakin ja niin on minun tapani tehdä lähtiessäni merkityille reiteille, varsinkin, jos ei ole paperikarttaa mukana. Ja tottahan on, että kunnon paperikarttaa ei voi voita mikään mobiilisovellus.


Nuorempi tytöistä, oli kuin nuori varsa ensi kertaa keväällä laitumella. Samantien kun lähdimme polulle, tyttö kirmaisi pikavauhtia ensimmäiset rappuset rinteessä ja minä jäin vanhemman tytön kanssa ihmettelemään minne hänellä tuli hoppu. Todellisuudessa mitään hoppua ei ollut, onpahan vain hänen tapansa edetä maastossa. Me taas tallustelemme ja katselimme luonnon kauneutta ja kummallisuuksia. Ja niitä riittikin oikein roppakaupalla tuolla reitillä.


Kiersimme reitin myötäpäivää ja jo heti alkumatkasta saimme ihastella upeaa kanjonia, jonka reittimme kiersi sen molempia reunoja myötäillen. Pieniä, kirkasvetisiä tunturipuroja piisaa tuolla alueella useitakin ja rohkenimme jopa maistelemaan puron vettä. Tyttöjen suusta tuli ihmettelevään ääneen yhtäaikaa toteamus: "Tämähän maistuu ihan vedelle". Niinpä, tunturipurojen raikkautta.



Vaelsimme ja ihastelimme ja pidimme pieniä juomataukoja aika ajoin. Ja myönnettävä on, että nousu otti reisiin, ainakin minulla, joukon nestorilla... Puurajan noin 400 m:n korkeudessa huomasi erittäin helposti ja siitä riittikin keskusteltavaa. On se vaan niin ihmeellistä tämä luonnon kummallisuus.

Opasteet olivat alkumatkasta aivan erinomaiset ja se johdattikin ajatukset luottamaan opasteisiin, mutta yllättäen ne loppuivatkin muutaman sadan metrin jälkeen. Toki havaitsimme uusia opasteita olevan valmisteilla ja osin jo reitin varrelle ripoteltuna pystyttäjäänsä odottaen. Matkalla tapasimme vain muutamia muita vaeltajia, ja olipa joukossa eräs lapsiperhekin, jonka lapset olivat alle kouluikäisiä.

Hikeä otsalta pyyhkien saavuimme Iisakin huipulle ja sieltä avautuivat upeat maisemat alas laaksoon ja muille tuntureille. Vaivannäkö oli todellakin kokemisen arvoinen. Istahdimme huipulle kerätyn kivipaaden päälle välipalaa nautiskelemaan ja keräämään voimia alasmenoa varten.


Laskeuduimme alas toista polkua pitkin ja saimme nähdä hiukan toisenlaisia maisemia kuin nousun aikana. Nyt palasimme osin luontopolkua ja osin aikojen kuluessa rinteeseen syntynyttä polkua pitkin. Matkalla oli pitkospuita ja portaikkoja, mutta pääosin luonnonmukaista maastoa ja enimmäkseen helppokulkuista polkua.


Reitti oli keskivaikea, mielenkiintoinen, maisemiltaan upea ja todellakin kokemisen arvoinen. 
Aikaa tuollaiselle retkelle tulee varata 3-4 tuntia, jotta voisi myös nautiskella maisemista ja perehtyä etenkin luontopolun varrella oleviin infotauluihin. Ihan pieniä lapsia en kuitenkaan ottaisi mukaan maaston haastavuudesta johtuen.

Budjetti
  • Retkieväät pari euroa.

Plussaa:
  • Sopiva päiväretken kohde Saariselältä
  • Upeat maisemat
  • Hyväkuntoiset ja mielenkiintoiset polut ja etenkin luontopolun opasteet, jotka tulevat edelleen paranemaan, kun uudet infotaulut saadaan paikoilleen.


Miinusta
  • Eipä varsinaista miinusta ole ellei sitten ota esille osin vanhentuneet / puuttuvat opasteet, joita ollaan tosin juuri uusimassa.

Yrjö S. 
Kirjoittaja on Arctic Spellin bloggaajan puoliso, eräopas ja satunnainen blogin kirjoittaja

Koilliskairan luontokeskus ja koko perheen retkeilyreitti

Hyvin usein pysähdymme reissuillamme Metsähallituksen luontokeskuksiin. Lähes aina ne ovat ilmaisia ja tarjoavat mielenkiintoista puuhaa ja tutustumista koko perheelle. Lisäksi niiden ympäristössä on usein lapsiperheelle sopivia patikointireittejä ja luontopolkuja. Näin myös Tankavaarassa.


Tankavaara on kokonaisuudessaan lapsiperheen unelmakohde. Kultakylä ympäristöineen on itsessään mahtava kohde ja lisänä lähes samassa pihapiirissa sijaitseva Tankavaaran luontokeskus tekee alueesta täydellisen lomakohteen luonnosta nauttivalle perheelle.


Tankavaaran luontokeskuksen sisäänpääsy on ilmainen ja se esittelee Urho Kekkosen kansallispuiston luontoa, eläimistöä ja historiaa mielenkiintoisella tavalla. Lisäksi luontokeskuksessa on ollut sekä vuonna 2015 että 2016 vaihtuva valokuvanäyttely sekä elokuvaesityksiä auditoriossa. Kaikki tietenkin ilmaiseksi. Lisäksi keskuksessa on laaja luontoaiheinen kirjasto ja mukava kauppa, josta minä sain häälahjaksi Paulaharjun Sompion - kirjan, josta olin pitkään haaveillut.


Parasta lapsista oli kuitenkin lapsille tarkoitettu Satuluola. Luolassa on mahdollista kuunnella eläinaiheista satua, mutta 6-vuotias onnistui ryömittyään luolaan leikkimään pehmoleluilla, jotka esittivät, kuinkas muutenkaan, Urho Kekkosen kansallispuistossa eläviä eläimiä. Kullanhuuhdonnan uuvuttamat teinit puolestaan kellahtivat patjoille ja tarina kertoo siellä heitellyn jopa unihiekkaa. Sen verran raskaasti luomet painoivat, kun kävimme lapsilaumaa luolasta kutsumassa.


Tankavaara luontokeskuksen ympärillä on myös monipuolisesti luontopolkuja sekä laavu ja tulentekopaikka eväiden syömistä varten. Kiersimme lasten kanssa kesällä 2015 kilometrin pituisen Urpiais-reitin, jonka varrella oli lapsille tekemistä. Toki hiukan harmitti, kun ihan jokaista pönttöä ennen maastosta löytäneet vaan mukava reitti oli kuitenkin näköalatorneineen ja motivoivine tehtävineen. Kesällä 2016 aikuiset puolestamme kiersimme sotahistoriallisen polun ja kävimme katsomassa alkuperäisen mallin mukaan rakennetun korsun tilanteen, jonka rakentamista eräopas oli aiemman työnsä kautta Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kautta aloittamassa kesällä -15. 


Tankavaara on toiminut saksalaisten sotilaiden tukikohtana vuosien 1941-1944 aikana ja maastossa on nähtävissä vielä paljon sodan aikaisia rakenteita ja onpa paikalle tuotu jopa panssarintorjuntatykkikin. Tykin viereen on rakennettu korsu, joka on tehty vanhojen piirustusten mukaan. Sitä ei oltu kuitenkaan kaivettu maastoon, joten sen rakenteisiin pääsi tutustumaan.


Tutustu Tankavaaran sotahistoriaan ja kultamenneisyyteen (Kultahippu.fi / Seppo J. Partanen)
Tankavaara alueen sotahistoria ja kartat (Museovirasto)


Budjetti:
  • Ilmainen reissu, häälahjaksi hankitun Sompio-kirjan hinta noin 20 €



Plussat:

  • Monipuolinen luontokeskus, jossa on huomioitu erityisesti lapsiperheet on kokonaisuudessaan ilmainen kohde
  • Tankavaara on kokonaisuus, jossa viihtyy hyvin päivän ja Kultakylän palveludien ansioista pystyy joko ruokailemaan ravintolassa tai tekemään itse ruokaa luontokeskuksen pihan nuotiopaikoilla
  • Luontopolut tuovat monipuolisen lisän alueen tarjontaan ja niitä suunnitellessa on huomioitu eri-ikäiset kulkijat sekä alueen sotahistoria
  • Luontokeskuksesta saa asiantuntevaa opastusta ja karttoja alueesta
Miinukset:
  • Luontokeskus on avoinna vain kesäaikana ja muuten tilauksesta
  • Osa opasteista on vähän vanhentuneita ja lasten reitiltä puuttui käsityksemme mukaan yksi rasti - tai sitten se oli vähän turhan hyvin piilotettu. Pienellä petrauksella kohde muuttuu kuitenkin loistavaksi todella hyvästä :)


maanantai 18. heinäkuuta 2016

Kultakuumeen henkeä etsimässä Vuotsossa

Kävimme kesällä 2015 Saariselällä lomamatkalla ja rakastuimme kaikki pohjoisen luontoon. Erityisesti Saariselän ympäristön mahtavat kesäaktiviteetit saivat meidät ihastumaan niin, että päätimme palata seuraavanakin kesänä lomailemaan pohjoisen kultamaille. Keskimmäinen lapsista hurmaantui erityisesti Tankavaaran kultakylään ja kullanhuuhdonnan tunnelmaan ja hän toivoikin 13-vuotislahjaksi kesäksi 2016 kullanhuuhdontaa. Ja mikäpä parempi lahja kuin elämys, joten kesän tavoitteena oli toteuttaa päivä kullanhuuhdonnan parissa. Mutta miten?


Nettiä selaillessa tuli tarjolle kymmenkunta kullanhuuhdontaa tarjoavaa yritystä tai yhteisöä. Pitkällisen pohdiskelun ja vertailun jälkeen Team Deadwood ry. alkoi tuntumaan kiinnostavimmalta. Perhehuuhdonnan hinta oli todella kohtuullinen ja yhteydenpito kävi verkossa joustavasti. Varasimme heinäkuulle huuhdontapäivän ja aloimme jännittämään.



Ja niin alkoi päivämme mainareina. Siirryimme omalla autolla Markon perässä Vuotsoon, jossa ylitimme joen veneellä ja patikoimme vajaan kilometrin Mäkärään. Alue ei ole turisteille rakennettu muovisen oloinen kopio vaan todellinen valtaus, jossa saimme kaivaa ja huuhtoa päivän Markon ja Team Deadwoodin vieraina omalla rännillämme. Samalla alueella oli muitakin kaivajia, joiden kanssa teltalla vaihdoimme ajatuksia, joimme kahvia ja joiden parrakas olemus hurmasi lapset. Olo oli kuin Roope Ankan kanssa Yokonissa.


Kullanhuuhdonta oli meille kaikille uutta. Tiesimme toki, että kaivetaan ja huuhdotaan ja fyysiseen tekemiseen tottuneina meille ei ollut erityisen hankalaa kaivaa 20 kottikärryllistä maata ja kärrätä niitä rännille. Eikä lapioda maata ränniin, jossa maa-aines huuhtoutui takaisin maastoon ja mahdollinen kulta jäi ritilöiden alle. Työ oli omalla tavallaan todella koukuttavaa - kultaa todistettavasti oli maaperässä ja sen määrä oli ihan vain kiinni omasta jaksamisesta. Jokaisessa lapiollisessa saattoi olla juuri se hippu, jota haimme. Samalla kuitenkin epäilytti. Voisiko ihan oikeasti kuivan maan kaivoksesta löytää lapiopelillä kultaa?


Päivän uurastuksen jälkeen tunne olikin sanoinkuvaamaton. Kultaa! Hippuja, hiekkaa, oikeaa keltaista kultaa! Lapset olivat riemuissaan ja aikuiset ihmeissään. Mikä sen parempaa kuin tarjota lapsille kokemus, jossa omin käsin lapioidaan, huuhdotaan ja tehdään töitä maaperästä löytyvän aarteen eteen. Vaskoolin pohjalle Markon vaskaamana jäänyt kultahiekka sai jokaisen hymyilemään. On helppo ymmärtää, miten kulta kiehtoo ja saa ihmiset ihastumaan tähän elämäntapaan, sillä Lapissa kulta ei ole pelkkää historiaa vaan tapa elää. Lapissa elää kullankaivuuyhteisö ja täällä käsin kaivettu kulta on ekologisesti tuotettua. Tämä realisoitui oikeastaan vasta valtauksella samalla, kun kunnioitus Team Deadwoodin tekemään nuoriso- ja perhetyötä kohtaan kasvoi. Leirillä päivän viettäminen oli elämys, joka hinnaltaan vastasi yhtä päivää tivolissa kolmen lapsen kanssa. Nyt mukana oli koko perhe ja jaettu elämys oli kaikille loman kohokohta.


Kannattaa tutustua Team Deadwoodin sivuihin verkossa ja facebookissa. Sivuilta löytyy paljon kuvia, videoita, tarinoita ja lisätietoa kullankaivamisesta. Mikäli teema kiinnostaa, suosittelemme lämpimästi perhehuuhdontaa ja irrottautumista päiväksi somen ja tietoverkkojen ääreltä valtaukselle elämään hetkessä ja kokemaan kultakuumetta yhdessä koko perheen voimin. Parasta kiitosta päivästä olikin lapsilta saatu palaute. Jokainen koki päivän Vuotsossa koko loman kohokohdaksi.


Hinta:
  • Perhepäivä 120 €
  • Eväät 20 €




Plussat:

  • Kerran elämässä -kokemus, joka muokkasi ajatusmaailmaamme kullankaivamisesta ja tarjosi koko perheelle yhteisen kokemuksen
  • Team Deadwoodilla edullinen hinta verrattuna moneen muuhun matkailualan yrittäjään
  • Autenttinen kokemus oikealla valtauksella oli kaikista parasta
  • Kulta - sitä ihan oikeasti löytyi!
  • Päivän pituuden ja työn määrän pystyi vapaasti mitoittamaan itselleen ja perheelle sopivaksi
  • Kaikki leirissä olivat ystävällisiä ja lasten kanssa keskustellessa juuri kullanhuuhtojien tapaaminen oli heistä yksi päivän parhaista kokemuksista
  • Tämän astisten blogikirjoitusten ehdottomassa TOP 3:ssa


Miinukset: 
  • Vaikea löytää miinuksia - kovin pienen lapsen kanssa kaivaminen on hankalaa, sillä alueella on syviä vesikuoppia. 6-vuotias ei kauaa jaksanut kaivaa vaan leikkiä sitäkin enemmän!
  • Sateella kaivaminen ei onnistu eli säiden armoilla tässäkin (kuten luonnossa yleensäkin) ollaan
  • Kullanhuuhdonta vaatii omanlaisensa asenteen fyysistä työtä kohtaan - meille lapiointi oli tosi luontevaa ja tuttua puuhaa vaan ei välttämättä kaikille. Vaan jos päivän tavoitteita ei ylimitoita, ei lapion heiluttaminenkaan käy raskaaksi.




Se, mihin sanat eivät riitä, tulevat kuvat apuun. Alla video kokemuksestamme.