Sivut

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Vaarakaksikko Aavasaksa ja Luppioberget

Toisen reissaavan aikuisen työreissu suuntautui kesällä Ylitorniolle, joten päätimme ottaa ilon irti reissusta ja yhdistää siihen retkeilyä ja matkustelua. Pysähdyimme ensin Kemin sarjakuvakeskuksessa, jossa esikoisen sarjakuvakilpailussa palkintosijoille yltänyt työ oli päässyt esille. Tämän jälkeen suuntasimme Ruotsin puolelle, josta ajelimme kaunista kesäpäivää ihaillen Haaparannasta Övertorneålle. Idyllinen Torniojoen laakso oli jo itsessään upeaa katseltavaa kesäpäivänä puhumattakaan naapurimaan erilaisesta rakennuskannasta ja kauniista itäruotsalaisista pihamaista.


Ruotsin puolella tehty ajomatka huipentui Luppiobergetin näköalakahvilalla vierailuun. Vaaran maisemat muistuttavat hyvin paljon Suomen puolella sijaitsevaa Aavasaksaa kivisine rinteineen ja ehdottomasti, jos retkeillessä on aikaa, kannattaa piipahtaa molemmissa kohteissa. Sama Ancylysjärvi on huuhtonut nykyään vaaroina kohoavien saarten rantoja ja ne muodostavat mielenkiintoisen kohteen. Välimatkaa ei kerry kuin noin 15 km ja lapsille erityisen jännittävää oli maasta toiseen siirtyminen. 

Maisemista nautittuamme siirryimme Ylitornion puolelle, veimme toisen aikuisen reissaajan palolaitokselle aloittelemaan kurssia ja siirryimme Aavasaksalle. Meillä ei ollut juurikaan ennakko-odotuksia. Jyrkkä nousu auton kyydissä lupasi hyvää ja parkkipaikalta näkyi jo näköalatornille. Tiilistä rakennettu torni oli yhtä kuuma kuin pätsi, mutta näköalat olivat loistavia. Keisarin maja sijaitsi vieressä ja toi upeiden puuleikkaustensa ja sisätilojen tunnelman kautta retkeemme 1800-luvun lopun tunnelmaa. Kun pikkuhiljaa kävelimme kohti Aurinkovaaran laella sijaitsevaa kahvilaa, alkoi taianomaisesti kuulua puhallinorkesterin soittoa. Kaikki pysähdyimme ihmeissämme kuuntelemaan ja kun seurasimme polkua, selvisi meille että vajaan tunnin päästä paviljongin esiintymislavalla oli alkamassa konsertti. Saimme nauttia patikointimme ja kahvilahetken ajan musiikista ja päivä tuntui täydelliseltä.



Herkuttelun jälkeen suuntasimme kohti Aavasaksan retkeilypolkuja. Ensimmäinen polku oli 400 metrin mittainen lapsiperheille ja liikuntarajoitteisille suunnattu aurinkopolku, jonka varressa oli paitsi opasteita, patsaita ja lapsille tehtäviä, myös aikuisemmalle retkeilijäjoukolle suunnattu pussauspaikka. Parasta reitissä oli kuitenkin uskomattomat maisemat. Lasten mukaan tunnelma oli kuin valtavan valkokankaan edessä - kaikki eteemme maalautuva mahtavuus ei mitenkään voinut olla todellista. Luonnon edessä menimme aivan sanattomiksi.



Jatkoimme nuorison toiveesta pidemmälle Kruunukierrokselle. Emme ehtineet koko 4 km:n mittaista reitistöä käydä läpi vaan kävelimme rinnettä alaspäin tutustuen jääkauden jälkiin, kivikkoihin ja "taivaan painamiin mäntyihin". Maisemat olivat uskomattomia. Pitkospuut olivat hyväkuntoisia, reitit hyvin merkittyjä ja Lapin vanhin matkailukohde oli todellakin maineensa veroinen. Samalla saimme tutustua yhteen Suomen 27. kansallismaisemasta ja UNESCO:n maailmanperintökohteeseen eli Struven ketjuun.


Kaiken kaikkiaan Aavasaksa oli huikea kokemus. Lapset rankkasivat sen lukuisista retkeilykohteistamme TOP 3:n joukkoon - ja se on jo paljon! 


Budjetti:
  • Kahdessa kahvilassa burjettiherkuttelu 12 €
Plussat:
  • Mahtava kohde, jossa todella monipuolinen tarjonta - näköalatorni, Struven ketju, Aavasaksan reitit ja jääkauden jäljet, Keisarin maja, kahvila, esiintymislava, jolla ohjelmaa...
  • Historiaa!
  • Hyväkuntoiset ja merkityt reitit, joissa paljon asiatietoa
  • Kulttuurihistoriallisesti merkittävä paikka
  • Mahdollisuus yhdistää samaan reissuun myös esimerkiksi Ruotsin puolelta Luppioberget ja Torniojokilaakso

Miinukset:
  • Ainoana miinuksena mieleen tulee korkeuserot - vaati pientä puhaltamista, nousta korkeat nousut ja mukaan on ehdottomasti varattava paljon vettä

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Koivusaari - paratiisi keskellä keskustaa

Koivusaaren luontopolku on mielenkiintoinen kohde keskellä Rovaniemeä. Ounasjoen keskellä sijaitseva saari on kaupunkiluonto parhaimmillaan. Ounaspaviljonkin parkkipaikalta lähtee noin 2 km pituinen polku, joka kiertää Koivusaaren ja tarjoaa erityisesti lapsiperheille ja lintuharrastajille loistavan retkeilymaaston lähiluonnossa. Parasta Koivusaaressa kuitenkin on tunne syrjäisestä retkeilyreitistä - vaikka toisella rannalla siintävät kerrostalot, tulee pitkospuita pitkin kulkiessa tunnelma täydellisestä luonnonrauhasta.


Koivusaaren erikoisuuksiin kuuluu myös mahdollisuus nähdä lampaita. Alueella tekee maisemanhoitotöitä uutterasti lauma lampaita, joiden ääniä kuulimme retkemme aikana - mutta lauman bongasimme vasta auton ikkunasta saaren etäisimmässä nurkassa. Lisäksi saaresta löytyy lintutorni ja koko reitti on päällystetty todella hyväkuntoisilla pitkospuilla. Sateiden jälkeen reitti oli tosin liukas ja nuorimmainen ottikin voltin rapakkoon - mutta ei se menoa hidastanut. Lisäksi hienohelmaretkeilijöitä saattaa hiukan haitata pitkospuilta löytyvä kokoelma lampaanpapanoita :)



Koivusaaren luonto oli mukavan monipuolista. Rantaheiniköiden lisäksi saaresta löytyi suomaisia alueita saramättäineen ja metsiköitä lampaiden lepopaikkoineen.


Lisäksi reitin varrella oli opasteita, joissa kerrottiin alueen kasveista, eläinlajeista ja historiasta. Löytyipä reitin varrelta myös muistomerkki alueen läpi kulkeneesta rautatiestäkin.



Budjetti:
  • Ilmainen reissu
Plussat:
  • Monipuolinen kohde aivan keskustassa
  • Lampaat tuovat oman kivan lisänsä lasten kanssa retkeillessä
  • Pitkospuut ja opasteet ovat todella hyvässä kunnossa
Miinukset:
  • Pitkospuut ovat sateen jälkeen todella liukkaat
  • Sateisena keväänä reitti on todella pitkään veden alla
  • Pitkospuilla voi olla lampaan kakkaa ;)







maanantai 20. heinäkuuta 2015

Pielpajärven erämaakappeli - paras blogipostaus koskaan

Päivämme Inarijärvellä ja Pielpajärven kappelilla oli uskomattoman monipuolinen ja hieno koko kesän kohokohta. Aamulla suuntasimme kulkumme kohti Siidaa, upeaa Inarissa sijaitsevaa saamelaisten kansallismuseota ja Metsähallituksen luontokeskusta, jossa pääsimme tutustumaan saamelaiseen kulttuuriin ja pohjoiseen luontoon. Sisänäyttelyt kuvasivat pohjoisen elämää monipuolisesti ja havainnollisesti. Näyttelystä jäi päällimmäisenä mieleen monipuolisuus, mahdollisuus kokeilla ja koskettaa sekä kauneus. Pukujen väriloisto, kaamoksen sininen hämärä ja eläinten kyky selviytyä pitkästä ja ankarasta talvesta tulivat kaikki käsinkosketeltavan lähelle. Noin kilometrin mittaisen polun varteen levittäytyi Siidan takapihalle laaja ulkonäyttely. Tarjolla oli perinteisiä pyyntimenetelmiä, rakennuksia, kullanhuuhdontaa, suopungin heittoa ja ennenkaikkea monipuolisesti koko porukkaa kiinnostavaa katsottavaa ja koettavaa.
                                                  

Siidan rannasta nousimme katamaraaniin, joka kuljetti meidät kahden tunnin mittaiselle Inarijärven risteilylle. Katamaraani kulki hitaasti Inarijärven pintaa ja nauhoitettu selostus kertoi kolmella kielellä tietoa järvestä ja sen rantoja asuttaneista ihmisistä. Risteilyn kohokohta oli Ukonkivelle rantautuminen, jossa meillä oli mahdollisuus nousta yli 30 metriä korkean saamelaisten pyhän kallion päälle katselemaan mahtavia maisemia.



Risteilyn paluumatkalla jäimme Pielpavuonossa pois kyydistä ja eteemme avautui erämaata. Tavoitteenamme oli 2,6 km päässä sijaitseva Pielpajärven erämaakirkko, joka on kuulu paitsi kauneudestaan myös sijainnistaan kaukana teistä ja kulkuväylistä saamelaisten talvikylän paikalla. 1760 rakennettu kirkko on yksi Pohjois-Lapin vanhimmista rakennuksista ja kesäaikaan suosittu vihkikirkko. Matkailijoille kirkko on kuitenkin ympärivuorokautisesti auki kesäisin ja Inarin suunnalta patikkamatkaa kertyy 4,5 km suuntaansa kirkolle.


Maisemallisesti Pielpajärven seutu on uskomattoman kaunista ja rauhallista. Erämaassa vuorottelevat kalliolohkareiden välistä pujottelevat polut, pienet erämaajärvet, kulleroiden valtaamat niityt ja Lapin taikaa huokuvat aarnimetsät.


Pielpajärven retki on ihan ehdoton kohde Inarissa myös lapsiperheelle ja katamaraaniristeilyä hyödyntämällä matkaa voi lyhentää parin kilometrin verran. Puntsijärven rannalla, noin puolivälissä varsinaista reittiä Pielpajärvelle sijaitsee hyvässä kunnossa oleva laavu, johon on mukava pysähtyä tulistelemaan ja lepäämään. Pielpajärven kirkko on huikean kaunis kohde ja matkan varrella on lapsillekin paljon katseltavaa. Yhdistämällä risteilyn ja Siidassa käynnin samaan pakettiin, tulee päivälle mittaa vaan sisältöäkin ihan huikean paljon.


Budjetti:
  • Risteily (kolme aikuista ja kaksi lasta - aikuiset siis yli 12-vuotiaita) 88 €
  • Siidan perhelippu 20 €
  • Ruokailu Puntsin laavulla 10 €


Plussat:
  • Siida oli helppo ja mielenkiintoinen kokoperheen kohde
  • Risteily oli aika arvokas, vaan yhdistämällä sen Pielpajärven retkeen patikkamatka lyheni hiukan ja säästi pienimpiä jalkoja, ja samalla pääsimme tutustumaan Ukonkiveen
  • Pielpajärven kirkko oli todella upea retkikohde monipuolisen ja mukavan reitin päässä
  • Polku Pielpajärvelle lähtee Inarin keskustan tuntumasta, joten reissuun on helppo yhdistää muutakin ohjelmaa

Miinukset:
  • Kohteena niin huikea, että varsinaisia miinuksia on hankala keksiä
  • Mikäli risteilyn yhdistää Pielpajärvellä käyntiin, on syytä pohtia auton sijoittamista sillä polun päästä on Siidan rantaan 3 km - meillä puoliso vei auton ennakkoon polun päähän ja käveli muutamat kilometrit Siidaan, jotta lasten reissu helpottuu
  • Itikoitahan pohjoisessa on aina kesäisin vaan eipä se haittaa kun varustautuminen on kunnossa
  • Myrskyisellä säällä Inarijärven risteilylle ei kannata lähteä, sillä tällöin katamaraani ei saa ankkuroitua Ukonkivelle eikä Pielpavuonoon ja parhaat palat risteilystä jäävät kokematta



Ps. Pitihän sitä suosittua hääkirkkoa testata - siksi tämä on paras blogipostaus ikinä. Terveisin Riitta Törn-Säkkinen ;)

Älä kuuntele käskijöitä
kuuntele hiljaisen
puheen puroa.
Ei tietä tarvitse valita,
vaan mihin metsään
polku tallata.
Joka lammella pysähdy,
polvistu katsomaan.
Niin kauan kuin järkytyt
olet oikealla tiellä.
[Tommy Tabermann]


keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Kiilopää lasten kanssa

Saariselän lomamatkalla käytimme yhden päivän Kiilopään alueeseen tutustumiseen. Kiilopää on selkeästi enemmän retkeilyyn, patikointiin ja omaehtoiseen liikuntaan keskittynyt tunturikeskus kuin Saariselän Kaunispään alue. Suomen Ladun Kiilopäällä on mahdollista majoittua, syödä ja juoda kahvit, mutta myös liikkua koko perheen voimin monipuolisesti. Ja näitä ilmaisia palveluita päätimme testata.


Aloitimme päivän Metsä-Mörri -reitillä, joka on suunnattu seurueen nuorinta jäsentä ajatellen 5-8-vuotiaille lapsille. Noin 1,5 km mittaisen helppokulkuisen polun varressa oli paljon mukavia tehtäviä, joissa luontoa piti tarkkailla, tunnustella, kuunnella ja leikkiä. 5-vuotias retkeläinen oli niin innoissaan, että juoksi lähes koko polun läpi pelkästä löytämisen ja leikkimisen riemusta. 



Kun aikuiset ja toinen tyttäristä lähtivät koeponnistamaan 9-väyläistä frisbeegolf-rataa, jäi toinen tytär nuorimmaisen kanssa leikkimään leikkipuistoon. Frisbeegolf on meille hyvin uusi tuttavuus, kiekot ja kori on ollut vasta parin viikon ajan kotipihassa käytössä. Ja oikealle radalle lähteminen oli meille ensimmäinen kerta. Ilmainen rata oli upeissa maisemissa ja vaikka harrastus tuntuukin aloittelijasta aika haasteelliselta, on se myös loistava tapa liikkua luonnossa. Tokikaan kovin moni rata ei sijaitse Kiilopään kaltaisissa tunturimaisemissa, mutta ihan samalla lailla saimme läjäytettyä frisbeen puuhun lähes puuttoman tunturin juurellakin... Ja tuloksissa ei ole hurraamista, mutta tärkeintä on iloinen yhdessäolo, ei kilpailu.



Frisbeen heittelyn jälkeen elvytimme vuosien takaista geokätköilyharrastusta. Kävimme loggaamassa kaksi kätköä, joista toinen oli parkkipaikan läheisyydessä ja toinen edellytti yhteensä vajaan kilometrin kävelyä itse tunturia kohti. Kätköt löytyivät tosi helposti puhelimeen asennetun ilmaisen sovelluksen avulla, jonka tarkkuus oli todella hyvä. Toki löytämisessä auttoi vanha kokemus ja rutiini, kätköjen paikat olivat hyvin arvattavissa ja valitsimme nuorimman ensikätköiksi maastoltaan ja vaikeustasoltaan helppoja kätköjä.


Kaiken kaikkiaan Kiilopää tarjosi monipuolisia perheliikunnan mahdollisuuksia. Moni aktiviteetti jäi testaamattakin, esimerkiksi kiintorasteja alueella on 20 ja emit-laitteita ja karttoja olisi voinut vuokrata 5 euron hintaan. Erityisen paljon puuhaa alueella on tarjolla toki talvella, mutta myös kesä Kiilopäällä lasten kanssa voi muodostua todella elämykselliseksi ja monipuoliseksi. Ja ennenkaikkea edulliseksi. Toki reittejä on aikuiseenkin makuun ja vaativia nousuja on tarjolla niitä etsiville. Mutta myös pienten lasten kanssa jylhät maisemat ja monipuolinen tekeminen on mahdollisuus viettää ikimuistoinen loma - tai lomapäivä.




Budjetti:
  • Muun loman yhteydessä ilmainen reissu, oma starttisetti frisbeegolfiin maksoin 9,90 €, Geokätkösovellus oli ilmainen, samoin kätkösivuille kirjautuminen.

Plussat:
  • Monipuolinen kohde, jossa paljon ilmaista tekemistä
  • Frisbeegolf oli positiivinen yllätys
  • Geokätköily innosti taas vuosien tauon jälkeen
  • Mahtavat maisemat ja Metsä-Mörri -polku tarjosi kerrankin tekemistä seurueen nuorimman ehdoilla
Miinukset:
  • Frisbeegolf-rata oli sateisen kesän jälkeen paikoitellen melko haastavan vetinen

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Hurmaavat hiidenkirnut

 Rovaniemellä sijaitsevat hiidenkirnut kuuluvat alueen ehdottomiin perhekohteisiin. Kemin itäpuolen tien varressa sijaitseville kirnuille on vain 22 km:n matka keskustasta, mutta ne tarjoavat monenlaista seikkailua ja tietoa lapsille sekä aikuisille. Sukulanrakan hiidenkirnut ovat jääkauden jäänteitä ajalta, jolloin mannerjäät sulivat. Alueella on 14 erikokoista kirnua, joista kolmella suurimmalla on pahaenteiset nimet: Paholaisen liemikirnu, Ison hiiden piilopirtti ja Piispa Hemmingin kirnu. Paholaisen liemikirnu on suurin Suomesta löydetty kirnu ja sillä on syvyyttä yli 15 metriä.


Alueella näkyvät jääkauden jäljet monella tavalla ja alueelle on pystytetty opasteita, jotka kertovat hiidenkirnujen synnystä. Valitettavasti alueen ylläpito on hiukan haasteellista ja vaikka paikallinen kyläyhdistys tekee parhaansa, olivat opasteet nurin ja osa kirnuista kesän sateiden jälkeen täynnä vettä. Kyläyhdistys oli kuitenkin tyhjentänyt suurimmat kirnut ja niitä pääsi ihastelemaan kaikessa komeudessaan.



Alue oli kuitenkin sopivaa seikkailumaastoa lasten kanssa. 5-vuotiaalle osa nousuista ja laskuista oli jopa liian haasteellisia, mutta yhteistyöllä pienintä saatiin turvallisesti nosteltua lohkareille ja tuettua laskeutumisissa. Hiidenkirnuille pääsee autolla ja kaikki kirnut pääsee katsomaan hyvin lyhyen (vaikka nousuja ja laskuja täynnä olevan) lohkareretkeilyn aikana. Portaita maastosta löytyy, mutta turvarakenteet alkavat olla jo hiukan aikansa eläneitä eikä kaikissa paikoissa ole aitauksia ollenkaan. Hyvin pelokkaiden vanhempien ei ehkä kannata tälle retkelle lasten kanssa lähteä, vaan jos mukana on reipasta retkeilymieltä ja tervettä järkeä, niin kohde on mitä mainioin.



Alueelta löytyy kyläyhdistyksen ylläpitämä (ja lukittu) vuokrakota, jonka voi halutessaan vuokrata. Muuta tulentekopaikkaa ei ole, mutta pieni pöytä eväiden syömistä varten löytyy. Varsinainen päiväretkikohde kyseessä ei siis ole, vaan enemminkin paikka, jossa käydään lyhyellä seikkailuretkellä luonnossa - unohtamatta lyhyttä oppimäärää jääkauden jäljistä Suomen luonnossa. 


Budjetti:
  • Ilmainen retki
Plussat:
  • Huikea kohde täynnä jääkauden jälkiä - suuret hiidenkirnut mykistävät sekä lapset että aikuiset
  • Seikkailuhenkisille kalliolohkareet, onkalot ja näköalat tarjoavat todella kiehtovan luontokohteen
  • Kohteeseen pääsee helposti autolla ja lähimmälle kirnulle pääsee vaikka liikkuminen olisikin hankalaa (ihan pienet lapset ja liikuntarajoitteiset)
Miinukset:
  • Paikoitellen polut ja jyrjänteet voivat olla vaarallisia, maalaisjärjen käyttö on suotavaa
  • Sateiden kesän jälkeen osa kirnuista voi olla kokonaan veden peitossa
  • Tulistelupaikkaa ei ole tarjolla - ainakaan ihan luvallisesti (näkyi joku nuotiota maastossa silti pitäneen)
  • Alueella näkyy haasteellinen ylläpito - kaiteet ovat vanhoja ja paikoitellen rikkinäisiä ja kaikki retkeläiset eivät ole jaksaneet kantaa kotiin sitä mitä ovat mukanaan tuoneet


torstai 9. heinäkuuta 2015

Arktikum ja Pilke - Rovaniemen loistavat perhekohteet

Hiukan sateisena heinäkuun päivänä päätimme pitää lasten kanssa luontoon liittyvän teemapäivän sisätiloissa. Rovaniemellä on nimittäin lyömättömien kaksikko ihan keskustan tuntumassa vierivieressä, joissa vierähtää lasten kanssa helposti tovi jos toinenkin. Pilke on metsään keskittyvä tiedekeskus, jossa on näkemistä ja kokemista varmasti koko perheelle.


Pilke keskittyy metsien monikäyttöön ja jo lippujenostovaiheessa lapsille kerrottiin, että kaikkea saa (ja pitää) koskea ja koettaa. Vanhin lapsista lähti etenemään kronologisesti tietoperustan kartuttaminen tähtäimessään pisteeltä toiselle. Keskimmäinen etsiskeli toiminnalliset pisteet aina ampumisesta karaokealaulantaan ja nuorimmainen bongasi paikat, joissa pysty leikkimään. Tarjolla oli monipuolista tietoa, leikkimahdollisuuksia, toimintaa ja ennenkaikkea hyviä levähdyspaikkoja äidille. Muutaman kerran piti jopa leikkimisen ja oppimisen ohessa oikaista pitkälleen, ja nostaa jalat kohti kattoa...


Pilkkeen jälkeen suuntasimme naapuriin eli Arktikumiin. Myös Arktikum on tiedekeskus yhdistettynä museoon ja näyttelyissä on esille pohjoisen elämäntapa. Pysyvissä näyttelyissä Pohjoisen keinot esittelee pohjoisen elämäntavan syntyä ja Lapin historiaa. Muuttuva arktis puolestaan on hyvin toiminnallinen ja monipuolinen, erityisesti lapsia kiinnostava pohjoisen olosuhteita ja elämäntapaa esittelevä näyttely. Revontuliesitys patjoilla maaten, erilaiset rakentelu- ja tehtäväpisteet ja ennenkaikkea neuvonnasta saamamme eri-ikäisille lapsille suunnatut tehtävämonisteet hurmasivat lapset. Etsimme nuorimmaisen kanssa esimerkiksi majavaa ja pohdimme jyrsiikö se luuta, puuta vai kuuta. Ja tytöt tutustuivat tehtävien avulla syvällisemmin näyttelyyn ja pohjoisen eläimiin ja elämäntapaan.



Toimintaa ja opittavaa Arktikumissa on niin paljon, että vanhin lapsista hiukan tuskastuneena totesi, että tänne tullessa pitäisi aikaa olla ainakin kaksi päivää. Kuitenkin kahvilasta saamillamme syötävillä jaksoimme hyvin ja tutustuimme vaihtuvista näyttelyistä siihen, jota alunperin olimme päättäneet tulla katsomaa. "Olimme ystäviä" kertoo saksalaisten ja suomalaisten kohtaamisista Lapissa sotavuosien aikana. Näyttely kiinnosti myös lapsia, olihan se rakennettu Arktikumin tyyliin osallistavaksi ja siihen liittyi lyhytelokuva poltetusta Rovaniemestä. Lapset äänestivätkin päivän loputtua tämän näyttelyn päivän kiinnostavimmaksi :)



Päivän päätteeksi kävimme noutamassa neuvonnasta tehtävärastien kiertämisestä palkinnot (tytöt valitsivat norppa-avaimenperät ja Otso nipun kortteja) ja kartutimme lasten kirjahyllyä pohjoisen shamanismia ja Lapin sotaa käsittelevillä kirjoilla. Hankala on äidin tuollaisia matkamuistopyyntöjä vastustaa... Ja sitten suuntasimme kävellen ja pyöräillen kohti kesän kotiamme. Pilke ja Arktikum kuuluvat kuitenkin mielestämme ehdottomasti Rovaniemellä myös lapsiperheiden kohdelistalle - saahan niihin ostettua edullisen yhteislipun, jolloin molemmissa paikoissa ei edes tarvitse käydä samana päivänä.


 Budjetti:
  • Yhteislippu yhdelle aikuiselle ja 6-, 12- ja 13-vuotiaille lapsille molempiin kohteisiin 31 euroa
  • Matkamuistot (2 kirjaa ja magneetti 22 euroa)
  • Syömiset ja kahvit kahvilassa 15 euroa
Plussat:
  • Todella monipuoliset ja toiminnalliset kohteet ihan vierekkäin keskustassa, joissa kaikenikäiset viihtyvät
  • Kohteisiin pääsee melko edullisesti kimppalipulla, johon kolmanneksi voisi ottaa Korundin
  • Tietoa näihin kahteen kohteeseen on sisällytetty toiminnan ja tekemisen lisäksi niin, että meinaa tulla ähky
Miinukset:
  • Varsinaisesta miinuksesta ei ole kyse, mutta tarjontaa kahdessa tiedekeskuksessa on niin valtavasti, että mitenkään ei kaikkeen pysty yhden päivän aikana paneutumaan. Pääasia on kuitenkin, että lapset saavat touhuta mielenkiintoisissa pisteissä ja jokaiselle on tarjolla jotakin.