Sivut

torstai 25. heinäkuuta 2013

Hepokönkäältä Pirunkirkolle

Kesän 2013 perinteinen päiväreissu kummisetä Timon kanssa suuntautui Kainuuseen ja piti sisällään hyvin erityyppisiä kohteita. Kajaanissa pysähdyimme ensin Paltaniemen kuvakirkolla, josta suuntasimme kohti kuuluisaa pessimistien pesää Puolankaa. Varsinaisena kohteenamme oli Hepoköngäs, joka vanhoissa kartoissa on kantanut nimeä Hevonperse [tai kainuulaisittain lausuttuna hevonpersie]. Hetkittäin Hepökönkään lähestyminen aiheuttikin tuon vähän räävittömämmän tunnelman autossa – eikö sinne könkäälle koskaan päästä, missä heposenmutkassa se oikein on :D

Loppujenlopuksi Hepokönkään parkkipaikka löytyi kuitenkin opasteiden avulla helposti ja 600 metrin mittainen leveäksi rakennettu pitkostettu polku osoittautui soveltuvaksi vaikka lastenvaunujen kanssa kuljettavaksi. 3-vuotias rämpi kuitenkin itikoista huolimatta hetkittäin protestoiden vaan könkään kuohuista hurmaantuen niin että 1½ km pituinen geologinen luontopolkukin meni mukinoitta, vähän kuin huomaamatta. Päämääränä oli kuitenkin könkään alaosa ja mahdollisuus kahlata kuohujen läheisyydessä veteen…


Hepoköngäs kaikessa komeudessaan

Vaikkemme Hepokönkäällä suurimman vesimäärän aikana olleetkaan, 24 metrin putouskorkeus oli vaikuttava. Lasten kanssa reissu oli oikein mukava, kävelymatkaa kertyi hyvin kohtuullisesti ja taikasanamme ”juomapullo” ja ”pienet eväät” olivat taas toimivia. Varsinaisesti Hepokönkäällä ei ollut tulentekopaikkaa vaan kesäkahvilalta parinsadan metrin päästä parkkipaikasta sellainen löytyi. Kesäkahvilalla tauottaessamme katseeni osui vanhahkoon alueen retkeilykarttaa ja kas kummaa – pirunkirkkohan se siellä. Ja sitten hullu höynähti. Paluumatkan reittisuunnitelma uusiksi ja kohti Paljakan luonnonpuiston lounaisosaa ja Louhenjokea.


 
Ja näinhän retkiä EI pitäisi tehdä. Suuntasimme hiukan summittaisilla ohjeilla kuitenkin matkamme kohti luonnonpuiston parkkipaikkaa ja aika monta kertaa teki mieli antaa periksi. Lopulta kohde kuitenkin löytyi sisukkaan metsäautotieverkostolla seikkailun jälkeen ja pääsimme jalkautumaan todelliseen ”kirveen koskemattomaan aarnimetsään”. Polulla oli pitkospuut ja kulku oli kohtuullisen helppoa vaan maasto kuitenkin aika haastavaa ja 3-vuotias piti ottaa noin kilometrin pituisen siirtymisen puolivälissä reppuselkään. Ja vaihtaa välillä kantajaa. Selvisimme kuitenkin rotkon yläpäähän, joka ei ollut enää ollenkaan lapsille sopivaa aluetta. Ei kaiteita, ei näkyviä polkuja, oman pään mukaista seikkailua vaan. No toisaalta – ehkä se juuri olikin lapsille sopivaa, kun ei ollutkaan ihan valmiiksi pureskeltua reittiä. Vaan elohopeamainen 3-vuotias ei siinä maastossa ollut kaikista helpon vahdittava.



Kotimatkalla pysähdyimme Kontiomäellä uimassa ja kaikista seikkailuista huolimatta siinä tulistelu ja uinti lammessa kruunasi päivän :)

Budjetti:
  • Lähes ilmainen reissu, pienet eväät ja kioskin ostokset yhteensä noin 20 euroa

Plussat:
  • Hepokönkäällä helppokulkuiset reitit ja mahdollisuus työntää jopa lastenvaunuja
  • 600 metrin siirtyminen parkkipaikalta Hepokönkäälle sujuu hyvinkin nuorelta tarpojalta
  • Kesäkioski suhteellisen lähellä parkkipaikkaa, samoin siistit vessat parkkipaikan yhteydessä
  • Yksi Suomen suurimmista vapaista putouksista oli upea kohde ja veti kauniina kesäpäivänä yllättävän paljon turisteja paikalle

Miinukset:
  • Muita kohteita ei retkeilijälle ihan lähistöllä, Hepoköngäs on kohtuullisen haastava yhdistää muihin kohteisiin – tai pitkät ajomatkat ainakin on kestettävä
  • Könkäällä ei ole muita reittejä (pitkää UKK-reittiä lukuun ottamatta) kuin 1½ km geologinen polku ja suora siirtymä könkäälle.
  • Pirunkirkolle opastus oli todella heikkoa ja näki ettei omaehtoiseen retkeilyyn oikein alueella oltu panostettu. Reitin merkitseminen jätti toivomisen varaa eikä sovellu lapsiperheille.

Toisaalta – Puolanka on tunnettu pessimisteistään, joten mitäpä tuo hyövää reittejä merkkailla, eksyyvät kuitenkin :D



keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Huikea ja haikea Hailuoto

Kesän 2013 ykkösreissu oli ehdottomasti Hailuoto. Minä valmistelin joulukuussa 2013 julkaistavaa kirjaa, joka perustui pitkälti Hailuodon historiaan ja halusimme koko poppoon voimin tutustua paikkaan tarkemmin. Osaltaan reissua rajoitti hiukan mukana ollut 3-vuotias, joka ei jaksanut kovin pitkiä reittejä tarpoa. Hailuoto onneksi tarjoaa mahdollisuuden lyhyisiin pyrähdyksiin ja pidemmät siirtymät pystyi tekemään autolla.

Hailuoto on Suomen merialueiden kolmanneksi suurin saari ja ehdottomasti yksi ykköskohteista Oulun seudulla. Reissumme alkoi huolellisella lautta-aikatauluun tutustumisella, sillä kuumassa autossa lautan odottaminen ei juurikaan kiehtonut. Onneksi mantereen puolella oli toimiva kioski, josta sai virvokkeita ja vessakin löytyi ;) Lautta tuli kuitenkin aikataulussa ja siihen mahtui hämmästyttävän monta autoa kerrallaan – koko pitkä jono. Lauttamatka tuuliseen saaren olikin reissumme ensimmäinen upea kokemus – meren tuoksu ja tunnelma olivat vahvasti läsnä.

Hailuoto, meren äärellä kuin kokonaan toisessa maailmassa

Hailuotoon saapuminen oli jännittävä kokemus, olivathan kirjan sivuilla seikkailleet hahmot, paikat ja sukutalot vihdoin muuttumassa todeksi. Teimmekin lasten kanssa sopimuksen – äidille sopivassa suhteessa kulttuuria ja historiaa, lapsille vastineeksi luontoa ja seikkailua. Ihan ensimmäisenä etsimme Kestin sotamännyn ja Hailuodon vanhan kirkon paikan, jonka jälkeen suuntasimme kohti Marjaniemeä – saaren länsikärkeä. Marjaniemessa tavoitteenamme oli tutustua Metsähallituksen luontonäyttelyyn ja majakkaan, vaan molemmat suunnitelmat kariutuivat. Näyttely oli teknisistä syistä suljettu ja Marjaniemen majakkaan kyllästyimme jonottamaan vajaan ½ tunnin jälkeen. Rannan pitkostetut polut, mahtava hiekkaranta, erikoinen merimaisema ja vanhojen valokuvien uimakopit kiehtoivat enemmän. Suuntasimmekin merenrantaan ja patikoimme kilometrin verran uinnin lomassa Hailuodon upeasti reititettyjä rantoja.


Hailuodossa meren tunnelma oli monellakin tavalla läsnä ja halusimme nauttia paikallisista kalaherkuista, joten lounaspaikaksi valikoitui Ravintola Luoto Marjaniemen majakan tuntumassa. Kalapainotteisen menun jälkeen suuntasimme uimaan Ranta-Sumpun alueelle. Vanhanaikaiset uimakopit viehättivät ja meren tuntu hurmasi. Vaan jollakin tavalla opastuksen puute, kalliille loma-asunnoille varatut ranta-alueet ja tietynlainen palveluiden nuivuus harmitti. Olimme yrittäneet ottaa useaan otteeseen yhteyttä Hailuodon kotisivuilla mainostettuihin paikallisoppaisiin saamatta mitään vastausta. Ja kun uinnin jälkeen suuntasimme Kniivilän museoon varataksemme nettisivuilla kovasti mainostetun museo-oppaan kierroksen, totesi nuori opiskelija lipunmyynnissä olevansa kykenemätön opastamaan. No ei sitä jaksettu surra, koluttiin mukavan oloinen museo itseksemme läpi ja nautimme kovasti tästäkin osasta Hailuodon retkeämme :)

Budjetti:
  • Lauttamatka oli ilmainen ja yksi parhaista kokemuksista reissussa :)
  • Ravintola Luovossa ruokailu (2 aikuista, 2 lasta ja 3-vuotias) 50 euroa
  • Pienet eväät paikallisesta marketista 10 euroa
  • Kotiseutumuseo Kniivilän pääsymaksu (2+2 hlö) 6 euroa


Plussat:
  • Upea saaristolaistunnelma todella lähellä Oulun keskustaa
  • Hiekkarannat, rantaheinikot, pitkostetut reitit, uintimahdollisuudet ja saaren omaleimaisuus ehdottomasti käymisen arvoisia kokemuksia
  • Hailuoto – kaikesta negatiivisesta huolimatta lasten kanssa huikea kesäkokemus: lautta, kilometrien pituiset hiekkarannat, erikoinen luonto ja helpot reitit – Marjaniemestä on helppo jalkautua ja ilman sen suurempaa esiselvitystyötä (tai karttoja) luonto korvaa nähdyn vaivan. Pitkospuita pitkin kohti rantaa vain ja omat pikkueväät mukaan ;)


Miinukset:
  • Netissä mainostetaan kovasi saaren matkailupalveluita, joita todellisuudessa ei kuitenkaan ole (ainakaan oman subjektiivisen kokemukseni mukaan) tarjolla
  • Hailuodon kotisivuilla mainostetaan retkeilyreittejä, joiden kartan voisi tilata matkailuneuvonnasta – hmmm ;)
  • Ruokailu paikallisissa ravintoloissa on arvokasta vaan toki paikallismenun vuoksi kokemisen arvoista – omat eväät ja niiden seitsemän taukopaikan etsiminen, joiden koordinaatit varmasti löytyvät Hailuodon retkeilyreittien kartoista, mahdollistavat edullisemman ruokailun. Ja niitä karttojahan sai siis tilattua Hailuodon matkailuneuvonnasta :D