Sivut

maanantai 5. joulukuuta 2016

Pöyliövaara ja surullinen Lähdelammen laavu

Luonto ja retkeily herättää tunteita, useimmiten onneksi positiivisia. Ihan aina näin ei kuitenkaan ole. Kävimme ulkoilemassa Rovaniemen keskustan läheisyydessä Pöyliövaaralla kuulaana syyspäivänä. Pöyliövaara itsessään oli oikein mainio retkeilykohde: lähellä kaupunkia, helposti saavutettavissa ja silti tarpeeksi syrjässä, jotta siellä pääsee nauttimaan luonnonrauhasta.


Alueella on nähtävissä luonnon lisäksi myös monenlaisia historiallisia kohteita aina saksalaisten sota-ajan varustusten raunioista vanhan hyppyrimäen muistolaattaan. Ja todistettavasti kalliolla on retkeilty ennenkin, ainakin vuonna 1853, jolloin maisemiin ihastunut retkeilijä on nakuttanut kallion pintaan edelleen näkyvät nimikirjaimensa.


Erityisen hienoa reitillä oli maiseman monet kerrokset - keskellä metsää mukavaa parisuhdekuvaa ottaessa voi nähdä kaupungin silhuetin takana. Tästä syystä rakastan Rovaniemeä. Koskaan emme ole kovin kaukana luonnosta.


Kävelylenkin lopuksi piipahdimme Lähdelammen laavulla. Etiäinen mainostaa laavua helposti saavutettavaksi kohteeksi kaupungin lähellä sekä lapsiperheille että liinkuntarajoitteisille. Nykyisessä kunnossaan paikkaa ei voi kuitenkaan suositella yhtään kellekään. Laavulla on selvästi käyty rikkomassa paikkoja, mutta myös hoitamattomuudesta johtuvaa rapistumista on havaittavissa joka paikassa.


Periaatteessa paikka on oikein ihana. Lähteen rannalle rakennettu laavu ja puuvaja ovat oikein houkuttavia kohteita perheen kanssa tulistetulle. Varsinkin kun saapuminen ei vaadi kovin pitkää patikointia ja paikka on lähellä keskustaa. Lähdelammesta voisi hyvin tulla meillekin yksi lähiretkikohteiden suosikeista - mutta tässä siivossa emme toista kertaa paikalle eksy. Lampi oli sotkettu, paikat rikottu ja koko lähialue siivottomassa kunnossa.


Ehkä tämän paikan kannalta parasta olisi purkaa kaikki rakennukset ja jättää alue luonnontilaan. Näin se ainakin antaisi paremman kuvan luontokohteiden ylläpidosta kuin nykyisessä tilassaan.


Plussat:
  • Pöyliövaara ei ole mitään erämaaluontoa, mutta mukava ulkoilukohde lähellä kaupunkia
  • Helposti saavutettava kohde lähes keskustan tuntumassa
Miinukset: 
  • Alue on osittain siivoton, Lähdelammella vierailun jälkeen oli vain paha mieli
  • Rovaniemi on pullollaan upeita lähikohteita, joten Pöyliövaara on mukavaa vaihtelua, mutta ei erotu edukseen vertailussa muihin kohteisiin

Akkovaara - Kajaanin helmi

Kajaanin Koutaniemessä sijaitseva Akkovaara on erikoinen alue. Alueella tulee erittäin vahva Lapin tuntureiden tuntu, vaikka ollaan lähes Kajaanin keskustassa. Ei ole vaikea uskoa, että alue on ollut yksi saamelaisten viimeisiä asuinpaikkoja Kainuussa ja ollut pyhä riittipaikka, A'hkkuvoara. Akkovaaralta löytyy pirunpeltoja, jättilaisenluolat ja siellä on vanhan kansan tarinoiden mukaan nähty virvatulia ja aarnivalkeita. Tuntuukin vähän kummalliselta, että näin upea kohde, josta on suora näköyhteys upeaan Ärjänsaareen ja Oulujärven selälle, on jäänyt kajaanilaisille ihan vieraaksi.


Alueelle on rakennettu viimeisen vuoden aikana retkeilyreitti, jonka päätimme koepatikoida. Hiukan turhautti retkeilijää, ettei mistään meinannut löytyä kunnollista karttaa tai ohjeita alueelle saapumiseen. Koutaniemi-Vuoreslahden kyläyhdistys, joka reitistön on rakentanut, kertoo vielä aika vähän reitistöstä sivuillaan. Kummeksuimme tätä kovasti, kunnes satuimme samoille tulille reitistön rakentajan kanssa. Hän kertoi reitistön olevan vielä keskeneräinen ja siksi sitä ei kovin massiivisesti ole markkinoitukaan. Kävijämäärä yllätti kuitenkin vuoden 2016 kesällä kaikki nousten useisiin tuhansiin. Eikä ihme.


Akkovaaran alueessa parasta on erikoiset luonnonkohteet, vaihteleva maasto ja mielikuvitusta ruokkiva tarusto. Kiersimme lyhyen lenkin, koska nuorimmainen oli mukana, mutta jopa parin kilometrin mittainen reitti piti sisällään jättiläisenluolat, pirunpeltoja, paljasta kallionlakea ja mielenkiintoisia maastonmuotoja. Vanhakin jo nuortui reitillä ja valtava kiitollisuudentunne nousi pintaan - kiitos koko kyläyhdistykselle ja erityisesti reitistön rakentajalle ja puuhamiehelle Tapio Rönkölle, jonka matkalla tapasimme. Miten upean kohteen hän onkaan meille luonnossa liikkujille tuonut saataville upeine opastauluineen ja tarinoineen. Ja miten mukava oli päästä nuotiopaikalle tulistelemaan puilla, jotka joku oli alueelle tuonut. Toki Metsähallituksen ylläpitämiäkin reittejä arvostaa, nehän ovat verovaroin ylläpidettyjä. Mutta iso käsi tällaiselle kansalaistoiminnalle, jossa ei odoteta valmista vaan tarjotaan perheille elämyksiä ja mahdollisuuksia. Ihan ilmaiseksi.


Plussat:
  • Upea kohde maisemallisesti ja historiallisesti
  • Hienot opasteet ja eripituisia reittejä, joista jokaiselle löytyy jotain
  • Helposti saavutettavissa (kunhan kartan ottaa haltuunsa), Kajaaniin ei ole linnuntietä kuin muutamia kilometrejä
  • Hieno esimerkki siitä, mitä kansalaisaktiivisuudella voidaan saada aikaan
  • Luolat, pirunpellot, maisemat - aivan kuin olisimme siirtyneet toiseen maailmaan, jossa lapinnoitien rumpujen ääni kaikuu yli Oulujärven Ärjänsaareen
Miinukset:
  • Reitti on vielä vähän kesken, mutta meitä se ei haitannut - alueella oli yllättävän paljon kulkijoita ja voin vain kuvitella, miten se vetää puoleensa kaupunkilaisia valmistuttuaan
  • Paikoitellen kulkeminen oli hiukan hankalaa, joten ihan pienten lasten kanssa kannattaa varata aikaa



 Ps. Kun näin hienon kohteen löysimme ihan kotikonnuilta, ei tämä jäänyt viimeiseksi vierailuksi. Jopa joulukorttikuvat otettiin Akkovaarassa, vaikkakaan sukkahousuja ja saappaita emme normaalisti suosittelekaan matkavarusteiksi. Iso kiitos kuvaajalle (Timo Saarela).

Pps. Lisää reitistä Ylen uutisesta ja Koutaniemi-Vuoreslahti kyläyhdistyksen verkkosivuilta.