Hepokönkäältä Pirunkirkolle

Kesän 2013 perinteinen päiväreissu kummisetä Timon kanssa suuntautui Kainuuseen ja piti sisällään hyvin erityyppisiä kohteita. Kajaanissa pysähdyimme ensin Paltaniemen kuvakirkolla, josta suuntasimme kohti kuuluisaa pessimistien pesää Puolankaa. Varsinaisena kohteenamme oli Hepoköngäs, joka vanhoissa kartoissa on kantanut nimeä Hevonperse [tai kainuulaisittain lausuttuna hevonpersie]. Hetkittäin Hepökönkään lähestyminen aiheuttikin tuon vähän räävittömämmän tunnelman autossa – eikö sinne könkäälle koskaan päästä, missä heposenmutkassa se oikein on :D

Loppujenlopuksi Hepokönkään parkkipaikka löytyi kuitenkin opasteiden avulla helposti ja 600 metrin mittainen leveäksi rakennettu pitkostettu polku osoittautui soveltuvaksi vaikka lastenvaunujen kanssa kuljettavaksi. 3-vuotias rämpi kuitenkin itikoista huolimatta hetkittäin protestoiden vaan könkään kuohuista hurmaantuen niin että 1½ km pituinen geologinen luontopolkukin meni mukinoitta, vähän kuin huomaamatta. Päämääränä oli kuitenkin könkään alaosa ja mahdollisuus kahlata kuohujen läheisyydessä veteen…

Hepoköngäs kaikessa komeudessaan

Vaikkemme Hepokönkäällä suurimman vesimäärän aikana olleetkaan, 24 metrin putouskorkeus oli vaikuttava. Lasten kanssa reissu oli oikein mukava, kävelymatkaa kertyi hyvin kohtuullisesti ja taikasanamme ”juomapullo” ja ”pienet eväät” olivat taas toimivia. Varsinaisesti Hepokönkäällä ei ollut tulentekopaikkaa vaan kesäkahvilalta parinsadan metrin päästä parkkipaikasta sellainen löytyi. Kesäkahvilalla tauottaessamme katseeni osui vanhahkoon alueen retkeilykarttaa ja kas kummaa – pirunkirkkohan se siellä. Ja sitten hullu höynähti. Paluumatkan reittisuunnitelma uusiksi ja kohti Paljakan luonnonpuiston lounaisosaa ja Louhenjokea.

 

Ja näinhän retkiä EI pitäisi tehdä. Suuntasimme hiukan summittaisilla ohjeilla kuitenkin matkamme kohti luonnonpuiston parkkipaikkaa ja aika monta kertaa teki mieli antaa periksi. Lopulta kohde kuitenkin löytyi sisukkaan metsäautotieverkostolla seikkailun jälkeen ja pääsimme jalkautumaan todelliseen ”kirveen koskemattomaan aarnimetsään”. Polulla oli pitkospuut ja kulku oli kohtuullisen helppoa vaan maasto kuitenkin aika haastavaa ja 3-vuotias piti ottaa noin kilometrin pituisen siirtymisen puolivälissä reppuselkään. Ja vaihtaa välillä kantajaa. Selvisimme kuitenkin rotkon yläpäähän, joka ei ollut enää ollenkaan lapsille sopivaa aluetta. Ei kaiteita, ei näkyviä polkuja, oman pään mukaista seikkailua vaan. No toisaalta – ehkä se juuri olikin lapsille sopivaa, kun ei ollutkaan ihan valmiiksi pureskeltua reittiä. Vaan elohopeamainen 3-vuotias ei siinä maastossa ollut kaikista helpon vahdittava.

Kotimatkalla pysähdyimme Kontiomäellä uimassa ja kaikista seikkailuista huolimatta siinä tulistelu ja uinti lammessa kruunasi päivän :)

Budjetti:

• Lähes ilmainen reissu, pienet eväät ja kioskin ostokset yhteensä noin 20 euroa

Plussat:

• Hepokönkäällä helppokulkuiset reitit ja mahdollisuus työntää jopa lastenvaunuja
• 600 metrin siirtyminen parkkipaikalta Hepokönkäälle sujuu hyvinkin nuorelta tarpojalta
• Kesäkioski suhteellisen lähellä parkkipaikkaa, samoin siistit vessat parkkipaikan yhteydessä
• Yksi Suomen suurimmista vapaista putouksista oli upea kohde ja veti kauniina kesäpäivänä yllättävän paljon turisteja paikalle

Miinukset:

• Muita kohteita ei retkeilijälle ihan lähistöllä, Hepoköngäs on kohtuullisen haastava yhdistää muihin kohteisiin – tai pitkät ajomatkat ainakin on kestettävä
• Könkäällä ei ole muita reittejä (pitkää UKK-reittiä lukuun ottamatta) kuin 1½ km geologinen polku ja suora siirtymä könkäälle.
• Pirunkirkolle opastus oli todella heikkoa ja näki ettei omaehtoiseen retkeilyyn oikein alueella oltu panostettu. Reitin merkitseminen jätti toivomisen varaa eikä sovellu lapsiperheille.

Toisaalta – Puolanka on tunnettu pessimisteistään, joten mitäpä tuo hyövää reittejä merkkailla, eksyyvät kuitenkin :D