Otanmäessä lintuvesialtaan äärellä

Ihan ensimmäinen paikka, johon nyt jo teini-ikää lähestyvien tyttärieni kanssa vuosia sitten menin hakemaan tuntumaa patikointiin on Otanmäen lintuvesiallas. Altaalle ei ole kuin 10 km kotoamme ja se on yksi Pohjois-Suomen parhaista muuttolintujen, erityisesti kahlaajien, tarkkailupaikoista. Alueella on tavattu yli 200 lintulajia ja siellä on noin 2 km verran polkuja, joiden varrelta löytyy kaksi lintutornia, kuvauskoju sekä suurehko kota, wc sekä tulistelupaikka.

Lintuvesialtaan historia on mielenkiintoinen, sillä se on alunperin ollut Otanmäen vanadiinikaivoksen jätevesiallas. Kaivoksen sulkemisen jälkeen jätevesialtaasta maisemoitiin lintuvesiallas ja siitä on muodostunut tärkeä muuttolintujen bongauspaikka. Onkin tosi surullista nähdä, miten alue rapistuu vuosi vuodelta yhä pahemmin ja muutaman vuoden päästä polut ovat täysin kulkukelvottomia - nytkin ne alkavat jo osittain olla siinä tilassa että lasten kanssa retkeily on hankalaa.

Aloitimme retken kuitenkin taas tuttuun tapaan parkkipaikalta ja patikoimme noin 500 metriä Iso-Sirri -lintutornille. Pitkospuut olivat paikoitellen lahonneet ja siltojen kaiteet olivat romahtaneet, mutta kodan pihapiiri ja sisätilat olivat ilahduttavan siistit. Samoin roskapönttö oli tyhjennetty ja vajassa oli puita. Ei siis hirveästi harmittanut vaikka toisinaan pajukko tursusikin reitille ja lahonneita kohtia joutui pitkospuilla välttelemään. Iso-Sirrillä söimme eväät ja nautimme ihanasta syyssäästä huokaisten kahvikupposen äärellä.

Palasimme takaisin tornilta allasta kiertävää hiekkatietä pitkin säästääksemme pieniä jalkoja ja yhtäkkiä kuusihenkinen joutsenperhe purjehti ylväästi ohitsemme poikasineen. Samoin useita erilaisia vesilintuja lenteli ja uiskenteli vedessä, kiikarit olivat tällä reissulla todella tarpeen. Syksyinen luonto näytti meille parastaan! Metsätyyppi ja kasvillisuus vaihtelivat yllättävän nopeasti kosteissa maisemissa ja korkeat osmankäämit tuntuivat lähes puumaisilta kun hissukseen kävelimme rantaa pitkin kohti parkkipaikkaa.

Koska tavoitteenamme oli patikoida tätä blogikirjoitusta varten koko lintuvesialtaan polusto, lähdimme vielä toiselle reitille ja suuntasimme parkkipaikalta jatkamaan kohti Pikku-Sirri -tornia. Emme olleet aikaisemmin reittiä pitkin kulkeneet, koska polku vaikutti lähes umpeenkasvaneelta. Reippaasti kuitenkin kuljimme 200 metrin matkan kuvauskojulle, joka oli todella kivaa maastoa - pieniä puroja, vaihtelevaa kasvillisuutta ja mukava pieni kuvauskoju rannassa. Siitä jatkoimme kohti Pikku-Sirriä vaan noin 400 metrin jälkeen totesimme että on parasta kääntyä takaisin. Polun opasteet olivat rapistuneet pois puista, polku johti suoraan hetteeseen ja emmekä keksineet mitään keinoa jatkaa 4-vuotiaan kanssa matkaa.

 

Palasimme siis polkua pitkin takaisin ja tulistelimme pikku nuotion äärellä kodalla ja söimme loput eväät. Pikku-Sirri jäi kuitenkin kaivelemaan mieliimme. Lintuvesialtaan kiertää hiekkatie, joka on aikanaan ollut puomitettu. Esteet on kuitenkin poistettu, joten päätimme testata Volvon maasto-ominaisuuksia ja läksimme varovasti ajelemaan kohti Pikku-Sirrin suuntaa. Ja löysimme polun uudelleen. Niinpä jätimme auton levikkeelle, patikoimme pikkupätkän ja löysimme aivan upean pienen lintutornin, josta avautuva maisema palkitsi kaiken vaivan!

Budjetti:
- Reissu oli ilmainen, vain eväille tuli hintaa muutama euro

Plussaa:
- Upea mahdollisuus tarkkailla lintuja ja nähdä samalla kertaa valtava määrä eri lajeja
- Vaihteleva maasto ja siistit nuotiopaikat
- Lyhyiden siirtymien päässä lapsille mielenkiintoista nähtävää

Miinusta:
- Surullista, miten kukaan ei vastaa aikanaan todella upeaksi rakennetun kokoperheen retkeilyalueen kunnostuksesta
- Lasten kanssa Pikku-Sirrille ei kannata missään nimessä lähteä muuten kuin autolla - mutta autolla se on ehdottomasti vaivan arvoinen
- Rannat alkavat pikkuhiljaa kasvaa umpeen ja lintujen bongaaminen hankaloituu - alue on kuitenkin tosi kiva päiväretkikohde lapsiperheelle ja erikoinen luonto ruokkii kovasti mielikuvitusta