Tatti, hapero, höperö...

Retkeily on ollut aina minulle sydämen asia vaan metsän antimien hyödyntämisessä osaamistasoni on ollut rajallinen. Tunnistan mustikan puolukasta ja osaan pakastaa marjaset (jota paljon on lasten kanssa tehtykin menneiden vuosien aikana) vaan sienestäminen on ollut senverran vieras laji, että olen pyrkinyt kiertämään sen kaukaa. Senverran olen haperoita kerännyt joka vuosi, että jouluna saan sienisalaatin tehtyä vaan tänävuonna meille tarjoutui ohittamaton tilaisuus nostaa taitotasoa. Kainuun agrologit ja agronomit järjestivät sienikurssin, jossa kouluttajina toimivat Maa- ja kotitalousnaisten neuvojat sekä Kainuun ammattiopiston luonnontuotealan opiskelijat. Siispä metsään!

 

Mukavaa metsäpäivää kanssamme lähti viettämään keskimmäisen tyttären kummi, jonka tavoitteena oli ikuistaa retki ja upeat kangasmetsän maisemat Kajaanin Matinmäellä kameransa muistikortille. Minä taas varustauduin nuorimmaisen takia kunnon retkieväin ja tavoitteena oli että tytöt keskittyisivät sienestykseen. Ja se olikin hyvä valinta. Kun siirryimme kokoontumispaikalta metsään, iski sienihulluus molempiin - omien sanojensa mukaan he rynnivät kuin sotanorsut mättäältä toiselle samalla kun minä tallustelin autuaan tietämättömänä tateista ja haperoista, joita ympärilläni olevat kankaat piilottelivat. Oli siis hapero ja oli höperö, joka istuskeli mättäällä ja joi kahvia huomaamatta jaloissaan olevia upeita herkkutatteja.

Parin tunnin sienestyksen aikana ehdimme leikkiä kovasti metsässä kera 4-vuotiaan ja kummisedän. Tytöt ihmettelivät vastaantulevia sieniä, käyttivät kovasti neuvojien osaamista hyväkseen ja imivät tietoa itseensä kuin sienet kosteutta rihmastonsa kautta. Parin tunnin jälkeen oli aika laskea saalis - ja voi sitä herkkutattien ja haperoiden määrää! Ei mennyt hukkaan reissu, vaikka äiti poimi vain pari haperoa, löysi monta kärpässientä, joi hirveästi kahvia ja nautti aurinkoisesta syyspäivästä metsässä.

Suuntasimme metsästä lähistöllä sijaitsevalle Kirkkoahon koululle, jossa kurssin toinen vaihe odotti. Laitoimme sienistä ruokaa ja neuvojat kasasivat sieninäyttelyn meille tutustuttavaksi. Pikkuhiljaa käytävillä alkoi tuoksua herkullinen ruoka ja reilun tunnin kokkaamisen jälkeen pöytä notkui sieniherkkuja: tattikeittoa, sieni-kinkkufritatataa, kanttarellipiirakkaa, suolasienisalaattia, sienimuhennoksella kuorutettuja uuniperunoita... Ja kaikki oli NIIN hyvää!

Suuntasimme onnellisina vaan hiukan jo väsyneinä kohti kotia vaan tässä kävi vähän kuin joskus aikoinaan Namibiassa kun lähdin valloittamaan Omatako-vuorta. Pinnistelin voimani äärimmilleen ja kapusin vuorelle. Jonka huipulla seisoessani tajusin että olen vasta puolimatkassa. Ja kotona katsoessani kukkuraisia koreja haperoita, rouskuja ja tatteja, tajusin että minulla on vielä iso työmaa edessä... Joten samalla kun ryöppään, muistelen tässä mukavaa päiväämme yhdessä lasten kanssa. Ja toivottavasti joulunaikaan, kun maistelemme tämän päivän saaliiksi saaduista sienistä tehtyjä salaatteja, palaamme muistoissa tähän ihanaan syyspäivään.

Budjetti:
- Kurssimaksu aikuisilta 10 €/hlö (yhteensä 20 €)
- Eväät 5 €

Plussaa:
- Mukava tapa viettää yhteistä aikaa metsässä, tämä hupi on kaikkien saatavilla
- Kurssi on ehdottomasti paras tapa aloittaa sieniharrastus
- Lapset nauttivat kun retkeilyllä oli välillä vähän toisenlainen tavoite ja joulun sienisalaatti kummitteli kaikilla mielessä
- On mukavaa siirtää perinteisiä suomalaisia jokamiestaitoja myös kasvien ja sienten tunnistamisessa lapsille

Miinusta:
- Ryöppäys kestää aika kauan, tateista tuli ruoka pikaisemmin
- Koska en ole mikään ruokabloggari, tuottaa makoisten sieniruokien keksiminen vähän tuskaa - onneksi netissä on paljon ohjeita ja kurssilla pääsimme jotakin testaamaankin

Tatteja, matteja, hattivatteja
haperoita, höperöitä ja muuten vaan löperöitä
metsästä löytyy, kun etsit vaan
Vahveroita, nuljaskoita isoja ja pieniä,
siinä on sinulle hienoja sieniä
Haistele, maistele, poimi ja nauti,
metsässä tulee keräystauti
Siihen on lääke: sieniä monta
niin se vain on - uskomatonta.

[Tuntematon]