Pappani Onni Leppänen osallistui sekä talvisotaan että Jatkosotaan. Näiden välissä hän suoritti työvelvollisuutta osallistumalla Salpalinjan rakentamiseen Savonlinnan seudulla. Jo pitkän aikaa oli mieleni tehnyt vierailla lasten kanssa tutustumassa papan ja isopapan kädenjälkiin, mutta kohteiden osittain hyvin hankala saavutettavuus oli saanut lykkäämään toteutusta. Nyt kuitenkin saimme isäni mukaan matkaan ja useamman aikuisen voimin päätimme suunnata kohti Savonlinnassa sijaitsevaa Kongosaarta.
Kongosaareen saapuminen on omanlaisensa seikkailu jo itsessään, sillä kauniiden järvimaisemien ja rehevien mäkimaastojen jälkeen eteen ilmestyy harvinaisempi kokemus - kapulalossi. Lossin kiskominen salmen yli onnistui helposti, voimaa oli kuin pienessä kylässä ja vuoroista melkein kinasteltiin. Suuntasimme Kongonpääntietä kohti saaren kärkeä ja jätimme automme noin 1,5 km päähän salpalinjan rakenteista. Tietä perille ei siis ole, mutta veneellä pääsisi rantautumaan ihan kohteen äärelle, johon on rakennettu laiturinkin. Käytössämme ei kuitenkaan ollut papan vanhaa soutuvenettä kummempaa, joten uskaltauduimme lasten kanssa patikoimaan umpimetsään - maastoon, joka osoittautui erittäin haasteelliseksi.
Maasto Kongosaaren kärjessä oli erittäin haasteellista, sillä kallioit olivat jyrkkäpiirteisiä, korkeuserot kovia, sammaleella ja jäkälällä peittyneet rinteet liukkaita ja louhikoissa liikkui käärmeitä. Maisemat korkealta kallioiden päältä Saimaan selälle olivat kuitenkin mahtavia ja törmäsimme vain yhteen rantakäärmeeseen matkalla. 5-vuotias Otso Urho oli nimensä mukaan urhoollinen pieni metsäneläin ja rämpi lyhyillä jaloillaan isompien matkassa. Poikaa kiinnosti niin kovasti päästä katsomaan isopapan sotahistoriaa konkreettisesti.
Kohteeseen päästyämme totesimme kaiken vaivan kannattaneen. 400 metrin pituinen polku piti sisällään taisteluhautoja, tykkipoteron ja ammusvarastoksi sekä suojapoteroiksi louhitun luolaston. Luolat muistan hämärästi varhaislapsuudestani, kun pääsin käymään alueella, mutta 30 vuoden aikana alue oli muuttunut parempaan päin. Polku oli merkitty maastoon, alue siistitty ja polun varressa oli opastauluja.
Lapsilla oli paljon kyseltävää, Savonlinnan järviluonto oli parhaimmillaan kesän vehreyden ansiosta ja paluumatkakin sujui reippaasti - eikä ukki joutunut ennakkoaavistuksista huolimatta kantamaan tyttärenpoikaa kertaakaan matkan aikana. Paluumatkan kruunasi isopapan kotipaikalle tehty vierailu, jonka aikana lämmitimme saunan ja ongimme kesämökillä, teimme retkiruokaa, kävimme katsomassa papan kotipaikan kivijalkaa ja nautimme kesästä Saimaan rannalla.
Budjetti:
Ilmainen reissu, ruoka noin 8 euroa
Plussat:
- Upea ja rehevä luonto, kallioilta uskomattoman upeat näkymät Saimaalle
- Hyvin maastoon merkitty kohde, jossa hyvät opasteet ja rakenteet
- Mielenkiintoinen pala historiaa, jossa helppo liikkua - kunhan ensin pääsee kohteeseen
Miinukset:
- Hankala paikka päästä ilman venettä, 3 km hankalassa maastossa on varsinkin perheen pienimmille koettelemus, joka haastaa motivaation tarpoa perille
- Ilman suvun kytköstä juuri tähän paikkaan, voi olla, että luolastosta huolimatta, kohde ei ole sen kummempi kuin muutkaan Salpalinjan helpommin saavutettavat kohteet - meille se oli kuitenkin suvun historian ja lasten juurien kannalta tärkeä paikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti