Korouoma on Posion ja Ranuan alueella sijaitseva ruhjelaakso, joka on luonnoltaan vaihtelevaa ja rotkojen ja kallioseinien ansiosta huikean jylhä vaelluskokemus. MPK:n kursseina toteutettiin yhtäaikaa yövaellus ja reserviläisten kuntomarssi, joka mahdollisti kuljetukset fiksusti. Toinen porukka lähti Koivukönkäältä ja toinen Lastenlammelta - ja autojen avaimet vaihdettiin Pajupuron aitiotuvalla. Osa alueella retkelevistä suunnitteli tekevänsä lyhyemmän patikkaretken ja palaavansa autolle, osalla oli sukulainen kyyditsemässä ja näimmepä taksillakin lähtöpaikalle saapuvat retkeilijät.
Me aloitimme taipaleemme Koivukönkään upean putouksen luota, joka oli todella komeaa katsottavaa sateisen kevään jälkeen. Kävelimme lähtöpaikalta vähän matkaan eteenpäin ja käännyimme takaisin autopaikalle, jotta pystyimme siirtymään jouhevasti seuraavaan huoltopisteeseen eli Saukkovaaralle. Laavujen ympäristössä oli todella paljon nähtävää aina Piippukallion jyrkänteistä vesiputoukseen ja louhikoista upeaan jokirantaan. Patikoimme useampia kilometrejä ja samalla varustauduimme yövaeltajien saapumiseen ylläpitämällä tulta. Samalla tarkkailimme nokipannuun pesänsä tehneet västäräkin puuhia - varokaa pesijää, jos ihan lähiakoina alueella patikoitte!
Yövaeltajien tauon jälkeen siirryimme taas pätkän autolla Pajupuron kämpälle, johon kuntomarssijat olivat juuri saapuneet. Pääsimme taas patikoimaan suota ja lehtomaista metsää ihastellen useamman kilometrin matkan ja kämpällä odottelimme tuttuun tapaan yövaeltajia. Kämpässä oli perhekunta lapsineen yöpuulla, joten todistettavasti Korouoman paikoitellen raskaskin reitistö sopii lapsiperheille, kunhan matkaa ei ahnehdi yhdelle päivälle liikaa.
Vaeltajien odottelu aamuyön pitkinä tunteina oli aika raskasta, joten päätimme seikkailla Korouomalla kaksistaan ennen viimeisen huoltopisteen varustamista. Kunto antoi flunssasta huolimatta myöten muutamien kilometrien pätkiin, kun muisti pitää vauhdin sopivana ja levätä välillä, joten suuntasimme toista puolta rotkoa kohti Piippukallion upeita ja jylhiä maisemia. Alueen reitistö oli pääosin todella hyvässä kunnossa, mutta Piippukalliolle patikoidessamme pitkospuut olivat vetisen suon kohdalta jopa vaarallisia. Mutta kohde oli kaiken vaivan arvoinen. Jyrkkä rinne, jylhät maisemat ja yöttömän yön upea valoisa yö. Sanat eivät riitä... Seuraavalla kerralla ehdottomasti yövymme jyrkännelaavulla Piippukalliolla!
Viimeiselle huoltopisteelle pääsimme lopulta aamun tunteina ja jäimme odottamaan patikoijia. Neljän maissa saapuivat kuntomarssilaiset ja heidän lähdettyään koteihinsa nukkumaan päätimme jalkautua ihailemaan parin kilometrin matkalta upeita hiekkarantoja, maisemia, lampia ja metsäpyöräkkeitä. Lopulta yhden vaeltajan evakuoinnin jälkeen saimme seitsemän aikaan aamulla vastaanottaa viimeiset yövaeltajat. Ja lähdimme lopenuupuneina ajamaan kohti kotia. Kaikenkaikkiaan reissu oli kyllä yksi elämäni upeimmista, yötön yö Lapissa, upea ja henkeäsalpaava luonto sekä hyvä seura tekivät reissusta iäksi mieleen painuvan kokemuksen.
Budjetti:
- MPK:n kurssimaksu 20 euroa (sisälsi ½ sissimuonapakkauksen, opastuksen sekä vakuutuksen)
Plussat:
- Uskomattoman kaunis luonto, tällaista ei pääse kovin usein kokemaan - vaihtelevaa maisemaa ja upeita kohteita
- MPK:n kurssit ovat aina taatusti laadukkaita - opastus oli asiantuntevaa, reissu edullinen ja seura mukavaa
- Reitti oli selvästi merkitty, opasteet kunnossa ja niitä oli tarpeeksi tiheään ja reitin varreltakin oli mahdollista hypätä matkaan/huoltamaan
- Majoitusmahdollisuuksia sekä huoltopisteitä löytyi runsaasti (laavuja, kota, autiotupa, päivätupa, vuokrakämppä, vuokrakota...)
- Yövaellus pitäisi kaikkien päästä kerran elämässään kokemaan Lapin yöttömässä yössä!
Miinukset:
- Saavutettavuus - kulkeminen omalla autolla on hiukan hankalaa ja vaatii organisointia, jos aikoo kävellä Korouoman päästä päähän. Vinkkinä kannattaa harkita Koivuköngäs-Pajupuro-Koivuköngäs -reittiä, jossa yhden pätkän voi kävellä eri kautta kuin toiseen suuntaan mennessä
- Haastavuus - reitti on kohtuullisen haastava ja erityisesti lasten kanssa kannattaa olla maltillinen ja pohtia, minkäverran lapset oikeasti jaksavat. Itse päätimme jättää pitkän harkinnan jälkeen vanhimmatkin lapset kotiin. Vaeltamisen ja luonnossa liikkumisen iloa ei kannata tappaa liian kovilla reissuilla.
”Ken tahtoo nähdä Koron kaikessa sen kolkkoudessa, lähestyköon sitä näiltä paikoin etelästä päin, jonakuna sumuisena syyspäivänä, kun sumu täyttää uoman, ja kävelköön Pääsköskallion reunamalle; luulee lähestyvänsä maailman laitaa, maa loppuu yht’äkkiä jalkain edestä ja läpinäkymätön harmaa sumuseinä levittäytyy eteen kuin jättiläis-esirippu, jonka taakse näyttää olevan mahdoton yltääkään kurkistamaan. Jos tämmöisenä hetkenä vielä, kuten joskus sattuu, Koron huuhkajat antavat kuulua avautuvan syvyyden pohjalta, tuon synkän esiripun takaa, kamalan jylhän äänensä, niin luulee todellakin seisovansa pimeyden valtakunnan rajalla ja luulevansa rajalle asetettuin etuvartijain varoitushuutoja: tään elon lasta liian liki tulemasta. Mutta jos antaa oppaan ohjata itsensä alas n. s. ”Vohon kesätietä”, niin kohoaa nautinto hetki hetkeltä.
Laskeutuessa alas porras portaalta ilmaantuu eteen aina uusia ja uusia kallioseinämiä, jättiläispylväitä ja, niin sanoakseni, taiteellisia kallioryhmä-muodostuksia. Ja jos on jo niin kylmä, että äyräiltä syöksyvät vesisuihkut kylmettyvät, muodostuu niistä kymmenien metrien pituisia, toinen toistaan komeampia jääpilareita vaihtelevissa väreissä, aina sen mukaan kuinka puhtaasta vedestä ne ovat jäätyneet tumman ruskeasta ruosteen väristä huikasevan läpikuultavaan kristalliväriin. Ne riippuvat miellyttävässä sopusoinnussa tämän kammoittavan tunnelin jylhillä seinämillä, jonka kattona nyt on vesiharmaa sumu ja pohjana pienen Korojoen kaitaiset rannat, ja niiden keskellä itse puro santapohjaisena mutkikkaasti luikertelee Kemijokea kohden.”(Ote kirjoituksesta ”KORO”. Muuan Suomen merkillisimpiä paikkoja. Nimimerkki J. M -vi. Kaiku 13.6.1894)
Laskeutuessa alas porras portaalta ilmaantuu eteen aina uusia ja uusia kallioseinämiä, jättiläispylväitä ja, niin sanoakseni, taiteellisia kallioryhmä-muodostuksia. Ja jos on jo niin kylmä, että äyräiltä syöksyvät vesisuihkut kylmettyvät, muodostuu niistä kymmenien metrien pituisia, toinen toistaan komeampia jääpilareita vaihtelevissa väreissä, aina sen mukaan kuinka puhtaasta vedestä ne ovat jäätyneet tumman ruskeasta ruosteen väristä huikasevan läpikuultavaan kristalliväriin. Ne riippuvat miellyttävässä sopusoinnussa tämän kammoittavan tunnelin jylhillä seinämillä, jonka kattona nyt on vesiharmaa sumu ja pohjana pienen Korojoen kaitaiset rannat, ja niiden keskellä itse puro santapohjaisena mutkikkaasti luikertelee Kemijokea kohden.”(Ote kirjoituksesta ”KORO”. Muuan Suomen merkillisimpiä paikkoja. Nimimerkki J. M -vi. Kaiku 13.6.1894)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti