Joten tuntuu hyvältä palata pitkän opiskelutauon jälkeen blogin pariin juuri tällaisella lähimetsä-kirjoituksella. Retkeilyn ei tarvitse olla hankalaa, kallista tai suurta suunnittelua vaativaa. Itse asiassa omasta lapsuudestankin muistan päällimmäisenä ikimuistoiset kesäpäivät lähimetsässä majaa rakentaen.
Rakennetaan, rakennetaan,
rakennetaan majaa.
Tavoitellaan, tavoitellaan
taivaan sinistä rajaa.
Puiden rungot seiniksi,
seinien päälle katto.
Risut ensin ristiin, rastiin,
sitten sammalmatto.
[Eppu Nuotio]
Ja tämä oli ihanan lämpimän kesäpäivän teemana Lapissa. Meillä on pieni luiska omaa metsää talon vieressä, josta lapset innostuivat raivaamaan ylimääräisiä taimia puuston alta. Metsästä löytyi myös ohutta rankaa ja kas. Pienen askartelun ja vesomisen jälkeen pojalla oli täydellinen pesä metsäleikkejä varten. Lapsuuden parhautta!
Onnellinen lapsuus on salainen puutarha,
täynnä katoamatonta kauneutta,
aamukastetta, lintujen laulua,
kukkien tuoksua, puiden huminaa,
valoa ja varjoja.
Ja saatiinhan me maja muillekin pihan asukeille. Rekisteröimme uudet pöntöt (joilla korvasimme vanhat, jo vähän huonokuntoiset) Miljoona linnunpöntöä -kampanjaan. Ja illasta 6-vuotiaan retkeilijän aika kuluikin pikku kiikareiden ja tarkakiluvälineiden kanssa ikkunassa. Kukahan sinne muuttaakaan!
Ps. Aivan huikea hankinta 6-vuotiaalle oli Lintututkija-kirja puuharepussa. Mukana oli mm. pienet kiikarit, muistilehtiö, opaskirja tehtävineen, tarroja ja kenttäoppaita. Suosittelen lämpimästi. Edullisesti saa luonnosta paljon enemmän irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti