Norvajärven rannalla, uimarannan polun varressa on myös hiljainen rakennus, jonka ohi uimaan suuntaavat perheet ilosta kiljahdellen kulkevat. Rakennus kuitenkin hiljentää sen, joka porteista sisään astuu. Alueella on vuonna 1963 käyttöönotettu saksalaisten sotilaiden hautausmaa ja mausoleumi. Alueelle on haudattu 2683 saksalaista sotilasta ja kaikkien niiden sotahistoriallisten kohteiden joukosta, joita olemme vuosien saatossa kulkeneet, pysäytti Norvajärvi jokaisen kaikista syvimmin sodan järjettömyyden äärelle.
Käytävillä askeleiden kaiku oli ainoa hiljaisuuden rikkova ääni. Tuhannet nimet, hämärä hiljaisuus ja tunnelma mausseleumissa pysäytti nuorimmankin kulkijan.
Maussoleumin jälkeen suuntasimme ilonpitoon uimarannalle. Suru pysyi mukana pitkään maussoleumin jätettyämmekin. Siltikin kohde on merkitykseltään sellainen, että siellä kannattaa lasten kanssa käydä. Monet sodan muistomerkit ja historiakohteet kertovat uljaita tarinoita menneisyyden melskeistä. Mutta Norvajärvi jättää jokaisen mieleen yhden suuren kysymyksen: "Miksi?"
"He ryntäsivät äsken
kuin myrsky ja ukkonen.
Nyt turhaan kysyn, käsken
niin turhaan tiedän sen:
he kaatuneet on lakoon
ja jääneet syliin yön,
kuin suistuneet ois vakoon
he kesken peltotyön.
[Yrjö Jylhä]
[Yrjö Jylhä]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti