torstai 23. kesäkuuta 2016

Päiväretki Hailuodon hiekkarannoille

 Arctic Spellin ensimmäinen blogipostaus käsitteli aikanaan päiväretkeämme Hailuotoon. Niinpä tuntui mukavalta uusia retki, tällä kertaa tosi täysi ekstempore ja ilman lapsia. Olimme siis palailemassa Kainuusta juhannuksen viettoon Lappiin, kun hiukan ennen Oulua eräopas sai idean: "Käydäänkö Hailuodossa?" Kovin paljoa (lue: ei ollenkaan) ei tarvinnut minua houkutella ja niinpä auton nokka suunnattiin kohti lauttaa.


Ensimmäinen opetus liittyikin lauttaan. Meillä kävi tuuri, odotusta lautan lähtöön oli vain 10 minuuttia. Se olisi voinut olla 1½ tuntiakin tai olisimme voineet olla niin pitkän jonon hännillä, ettemme olisi mahtuneet ollenkaan mukaan lautalle. Hailuotoon kannattaa siis turistin suunnitella lähtöään hiukan pidempään tai ainakin tarkastaa lautta-aikataulut. Mennä lauttajonoon ajoissa ja ajaa siivosti omalla vuorollaan lauttaan. Matka on ilmainen ja omanlaisensa elämys sekin - vajaa ½ tuntia ja 6 km selän ylitys. Ja sen jälkeen lautta karahtaa kokonaan toisenlaiseen maailmaan, ainakin lomalaisen mielestä.


Hailuodossa on parasta luonnon moninaisuus. Mainoskuvista löytyvää autiota hiekkarantaa ja rantaniittyjä laiduntavia eläimiä löytyy, mutta yhtälailla Hailuodosta löytyy upeita jäkäläkankaita ja rehevämpiä männiköitä vaihtelevine maanmuotoineen. Lintujen tarkkailuun on useita lintutorneja, joista Kirkkosalmen torni on esteetön. Esimerkiksi pyörätuolilla tai lastenvaunujen kanssa pääsee siis ihastelemaan myös Hailuodon linnustoa ja kulkemaan osia retkeilyreiteistä Marjaniemessä. 

Yhtä mielenkiintoinen tutustumiskohde on kuitenkin erikoinen maalaismaisema. Pitkin saarta kiemurteleva kylätie on idyllinen erikoisine maalaistalojen pihapiireineen, tuulimyllyineen ja tien varressa kasvavine kukkineen. Harvassa paikassa pääsee enää ihastelemaan samanlaista niittykukkien loistoa, pienten putiikkien iloista kirjoa ja maalaisidylliä. Vaikka heinäseipäät olivat vaihtuneet ihan syystäkin pellollaan uurastavan maanviljelijän pyöröpaaleihin, on Hailuodossa silti oma tunnelmansa, jossa on pieni pala menneen maailman tuntua.


Edellisestä käynnistämme monikin asia oli muuttunut parempaan suuntaan. Marjaniemessa sijaitseva Metsähallituksen luontonäyttely oli auki ja se toimi hyvänä lähtöpisteenä retkelle. Karttoja oli saatavilla useammastakin paikasta ja vuonna 2016 uusitun kartan ja kunnan matkailu-sivujen avulla retken suunnittelu oli todella helppoa. Päätimme suunnata majakan ohi rantaan ja kävelimme noin kilometrin Marjaniemen rantamaisemissa pitkospuilla tutustuen upeaan merenrantaluontoon. Marjaniemestä ajelimme rauhassa kylän läpi Kirkkosalmen esteettömälle lintutornille ihastelemaan joutsenia. Ja sieltä suuntasimme Ulkokarvoon tutustumaan akustiikkataiteeseen eli Haituoto Organumiin. Muuhun ei aikamme tällä kertaa riittänyt ja se jäi vähän harmittamaan. Hailuotoon on joskus pakko päästä palaamaan teltan tai asuntovaunun kanssa pidemmäksi aikaa.


Hailuodon perheellisille kävijöille voisi muutaman reissun kokemuksella suositella ainakin seuraavia kohteita:
  • Marjaniemessä Luotsihotellilla sijaitseva Metsähallituksen Luontonäyttely, ilmainen käyntikohde, josta saa karttoja ja pientä taustaa Hailuodon luontoon ja historiaan
  • Rannan reitti -luontopolku, jossa pääsee liikkumaan myös pienten lasten kanssa Marjaniemessä. Reitin varrella on hurjan pitkät hiekkarannat, joissa lapset voivat pulahtaa uimassa. Lisäksi reitin alussa on Hailuodon upea majakka.
  • Kirkkosalmen lintutornille on keskustasta reilun kilometrin matka ja se on helppo käyntikohde lasten kanssa. Huipulle on jännittävä kiivetä ja mukaan kannattaa ottaa ehdottomasti kiikarit lintujen tarkkailua varten.
  • Organum - veikeä akustiikkataideteos, jossa mielikuvitus herää ilottelemaan ja aikuistakin alkaa laulattaa. Myös Ulkokarvo itsessään on mielenkiintoinen kohde, jossa luonto on erilaista kuin Marjaniemessä.



Moni kohde jäi käymättäkin, erityisesti Keskiniemen Pooki houkuttaisi vielä käymään Luovvolla. Kniivilän talonpoikaismuseossa, vanhan kirkon raunioilla ja Kestin sotamännyn tuntumassa olen käynyt aiemmin kirjoittaessani kirjaa Johan Ungerin vaiheista Löfvingin joukoissa Pikkuvihan aikaan. Luoto tarjoaa siis aikuisillekin valtavasti näkemistä ja kokemista. Luettavaksi kannattaa tällöin ottaa myös Samuli Paulaharjun vuonna 1914 julkaisema "Kuvauksia Hailuodosta", joka on verkosta ilmaiseksi ladattavissa.


Hailuodon reissulle tuli meillä hintaa yhteensä noin 20 euroa, jonka tuhlasimme jäätelöön ja kahviin paikallisessa kioskissa meren rannalla. Hailuoto on pessyt kasvojaan ja näyttäytyi turistille niin houkuttelevana kohteena uusittujen materiaaliensa, oppaidensa ja verkkosivujensa kautta, että nyt voin suositella lämpimästi kohdetta lapsiperheillekin. Hailuoto vetää vertoja ulkomaanlomalle, mutta se on kuitenkin vain kivenheiton päässä Oulusta. Ja tarjoaa mahdollisuuden edullisemmalle kesälomareissulle lasten kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti