Perunkajärvi kutsui meitä heinäkuisena viikonloppuna marjaan. Toki ajatuksena oli tutustuttaa minut Rovaniemen eri osiin ja ulkoiluttaa läsnäolevaa nuorisoa samalla, kun keskimmäinen näytti Roihussa partiojamboreen tunnelmasta. Me kuitenkin lähdimme omalle jamboreellemme Perunkajärvelle mustikkaan ja hillametsälle.
Kesäauringon paahtamina ja melko väsyneinä ajoimme melkein onnemme ohi. Päätimme kuitenkin pysähtyä ohittaessamme Pilpasta. Porukan eräopas oli katsellut jo pidemmän aikaa vanhojen metsien suojelualueella sijaitsevaa terävää ja jyrkkäpiirteistä vaaraa. Siinä on jotakin taianomaista, kun se kohoaa selkeästi muuta maastoa korkeammalle jyrkkäpiirteisine rinteineen. Alueella on muinaisjäännöksiä, jotka on vieläkin maastosta löydettävissä. Pyyntikuopat kertovat siitä, että alueella on eletty ennenkin. Ja todennäköisesti muinaiset eränkävijät ovat pitäneet paikkaa jotenkin pyhänä. Sellainen olo tuli luonnonrauhassa Pilpasta tavoittelevalle retkueellemmekin.
Alueella ei ollut varsinaisesti maastoon merkittyä polkua vaan polku huipulle kuitenkin johti. Puhelimen gps-kartan avulla pidimme suunnan ja suuntasimme kohti huippua. Nousu oli välillä tosi jyrkkäkin ja varsinkin nuorimmaiselle nousu oli seikkailu. Mutta omanlaisensa poikakirjojen seikkailuhenki retkessämme oli - kohti edessä siintävää huippua ilman maastoon merkittyä reittiä. Näitäkin retkiä pitää olla.
Pilpasen huippu korvasi kuitenkin kaiken kapuamisen vaivan. Upeat maisemat Perunkajärvelle, läheisiin metsiin, soille ja kaukana siintäville pelloille olivat taianomaisia. Kuumana kesäpäivänä aina mukanamme olevat vesileilit tulivat tarpeeseen. Löysimme huipulta vanhan näköalatornin rakenteita ja voimme vain kuvitella, millaiset näkymät tornista on ollut ympäröivään luontoon.
Paluumatkalla pysähdyimme vielä marjaan - ja tietenkin tässä vaiheessa, pienimpien sankojen kanssa varustettuina löysimme parhaat marikot. No seuraavalla kerralla kunnon ämpäreiden kanssa!
Plussat:
- Upea, vähemmän tunnettu kohde
- Maisemat olivat mahtavia
- Marja-aikaan voi retkeen yhdistää helposti hyödyn
- Pyyntikuopat toivat mielissämme luomaamme Pilpasen tarinaan vielä uudenlaisen jännityksen
Miinukset:
- Pilpaselle ei kulkenut varsinaista reittiä ja autonkin jätimme vähän leveämpään tien kohtaan ja porkkasimme nuoren metsän läpi kohti polkuja
- Koska reittiä ei ollut, jyrkimmissä kohdissa ei tietenkään ollut mitään tukirakenteitakaan - ihan pienten kanssa tällaisia retkiä ei kannata tehdä
- Pilpasesta löytyi tosi vähän tarinoita historian hämärästä - ehkä meidän pitää vaan keksiä ne itse ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti