Seuraava ikimuistoinen tähtitaivaan tapahtuma sattuikin
sitten maaliskuun puolivälin jälkeen, kun pääsimme ihastelemaan osittaista
auringonpimennystä mummola-reissulla Savonlinnassa. Kertakäyttöisten lasien ja
hitsausmaskin takaa ihmettelimme auringon pikkuhiljaista pienenemistä sirpiksi.
Ja kasvamista taas normaalin kokoiseksi. Lapsille kokemus oli erityisen ikimuistoinen,
sillä sen verran harvinaista herkkua nämä pimennykset ovat olleet.
Tähtitaivaaseen tutustuminen onkin tuonut talven retkiin
mukavaa lisähaastetta, sillä illan hämärtyessä kaukana kaupungin valoista
hurmaa tähtitaivas kerta toisensa jälkeen. Pohjantähden syttyminen,
tähtikuvioiden hahmottaminen ja taivaankannen uskomaton valomeri pysäyttävät ja
vievät retkeläiset samoihin tunnelmiin, joiden äärelle muinaiset suomalaiset
ovat iltanuotioidensa äärellä hiljentyneet. Maailma on kaunis ja ihmeellinen
paikka.
- Todella mielenkiintoista puuhaa ja tuntuu, että tarinoihin sekä tähtikuvioiden tuijottamiseen ei kyllästy koskaan.
- Pilvinen sää pistää varsinkin tähtitornisuunnitelmat uusiksi
"Nousi kuuta katsomahan,
päiveä ihoamahan,
Otavaista oppimahan,
tähtiä tähyämähän.
Se oli synty Väinämöisen..."
- Kalevala -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti