Aamulla pakkasimme siis autoon eväät, lapset ja perusretkeilysetin ja suuntasimme Saariselältä matkamme kohti Nuorgamia. Koska uusioperheemme koostumus on sellainen, että minä olen Karjalan Marjaana, lapset Nälkämaan optimistisia pessimistejä ja puoliso kuusamolais-lappilainen rymyäjä, oli tämä etelämpi joukkio ensimmäistä kertaa liikkeellä näillä kairoilla. Takapenkki viihdyttikin itseään huutamalla ensimmäiset 300 km noin viiden minuutin välein "Näin pohjoisessa emme ole koskaan olleet". Vaihtoehtoisiakin huudahduksia kuultiin säännöllisesti. "Ooh", "Pysähdytään kuvaamaan" ja "Voiko tämä olla tottakaan" huudahdukset siivittivät matkaamme. Mikäs siinä reissatessa.
Nuorgamissa pysähdyimme evästelemässä ja nauttimassa Suomen pohjoisimman kolkan tuntumasta. Ajelimme huviksemme Torniojoen vartta Nivajoki-Alajalve -museotietä ja nautimme maisemista. Mutta Norjan puolelle siirtyessämme maisemat muuttuivat niin uskomattomiksi, että lapset vaativat pysähtymään yhtenään. Upeat vuoristot ja vuonot lumosivat meidät. Tavoitteenamme oli kuitenkin Jäämeri. Ajoimme Skiipagurran ja Tana Bron kautta kohti Jäämeren rantaa. Jonka viimein saavutimme Varanginvuonon perukoilla. Siinä emme kuitenkaan päässyt kastamaan varpaitamme Jäämeressä, sillä ranta oli ryteikköinen ja kunnollista hiekkarantaa ei näkynyt - silmänkantamattomiin vain laskuveden esiintuomaa tuppeloista rantaa, lintuparvia, veneitä ja kauniita maisemia.
Alkuperäinen tavoitteemme oli ajella Jäämeren rantaa pitkin Neideniin ja tämän suunnitelman toteutimmekin. Pysähdyimme Nyelvin tuntumassa jaloittelemassa, leikkimässä ja puljaamassa vihdoin mustahiekkaisella rannalla. Maisemat muuttuivat vain uskomattomammiksi ja kalliot ja vyoristot jylhemmiksi. Ja kun vihdoin pääsimme Neideniin, emme malttaneet kääntyä Suomeen. Olihan Kirkkoniemi (Kirkenäs) niin kovin lähellä... Niimpä nautimme ihanista maisemista ja jatkoimme matkaamme Kirkkoniemeen - Pohjois-Norjan pääkaupunkiin.
Kirkkoniemi yllätti meidät, olihan se Kajaanin kokoinen kaupunki kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Ravunpyyntialukset, Venäjältä tulleet rahtilaivat, ympäröivä vuoristo ja upea pohjoisen luonto viestivät siitä, että paikassa on jotain erityistä. Mutta nykyaikainen kaupunki kaiken tämän taivalluksen takaa löytyi. Ruokailimme Kirkkoniemellä ja palailimme jo tutuksi tullutta reittiä pitkin Neideniin.
Neidenin kohdalla pysähdyimme ihastelemaan upeaa koskea, jonka kuohumista oli katselemassa melkoinen lauma muitakin turisteja. Tästä jatkoimme Neidenjoen rantoja pitkin kohti Näätämöä. Upeat rantaniityt ja kaukana siintävät tunturit reunustivat matkaamme kohti Suomen rajaa. Ja rajanylityksen jälkeen kaikki ne Suomen upeat tunturit vaikuttivat jotenkin vajuilta. Heräsikin väkisin kysymys, kuka rajan vetikään aikanaan ja millä perusteella... Miten ne vain muutama kilometri rajasta alkavat vuoristot jäivätkin kaikki naapurin puolelle?
Kaiken kaikkiaan matka oli ihana. Joskus tulevaisuudessa aiomme varmasti viettää tällaisella matkalla vähän pidemmän aikaa vaan iloisina palasimme Saariselälle montaa kokemusta rikkaampana. Ja upean häämatkan kokeneina.
- Eväät ja ostokset noin 50 euroa
- Polttoainetta ja auton kuluja 700 km verran
Plussat:
- Uskomaton luonto, mahtavan vaihteleva maisema
- Jäämeri ja sitä ympäröivät jylhät vuoret
- Hyvin hoidetut ja opastetut pysähdyspaikat eväiden syöntiin saniteettitarpeiden hoitamiseen varattujen tilojen kera
- Häämatka <3
Miinukset
- Melkoisen pitkä reissu päivän matkaksi
- Norjan hintataso
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti