keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Manamansalon kultaiset hiekkarannat ja retkeilyreitit

Manamansalon retkeilyalue kuuluu sarjaan "niin lähellä, että harvoin tulee käytyä". Manamansalo itsessään on jo käynnin arvoinen kohde. 76 neliökilometrin suuruinen saari on Suomen sisävesien viidenneksi suurin ja jääkauden jäljet näkyvät luonnonkauniin saaren pieninä metsälampina ja jyrkkinä rantatörminä. Lisäksi jäkälikkökankaat tekevät Manamansalosta vaihtelevan ja jopa taianomaisen kohteen retkeilyyn.


Manamansalon synnystä kerrotaan, että muinoin on Kivesvaaralla asustellut hiisi vihastunut kristinuskon tulosta. Suutuspäissään hän raapaisi kourallisen maata Kivesvaaran kupeelta ja viskasi sen Oulujärvelle, ja tästä hiiden kourallisesta on syntynyt Manamansalo. Maan ottopaikalla puolestaan sijaitsee Kivesjärvi, ja sen saarien paikalla on Manamansalossa lammet.



Manamansalo on osa Oulujärven retkeilyaluetta ja Saaresta löytyy 17 km polkuja retkeilijää varten. Me lähdimme matkaan Manamansalon leirintäalueelta, joka aiheuttaa joka kerta vähän omituisen tunteen. Saako leirintäalueelle ajaa portista sisään ja parkkeerata sinne? Onko sallittua kävellä leirintäalueen läpi retkeilyreitin alkuun? Leirintäalueella on kuitenkin kahvila ja siellä on mahdollista käydä vaikka jäätelöllä. Me olimme liikkeellä loppusyksyn viimeisinä päivinä ja leirintäalueella oli hiljaista. Mutta luonto tarjoili meille syksyn helmihetkiä. Aurinko paistoi, metsä vielä vihersi ja Manamansalo oli taivaallisen kaunis.


Lähdimme kävelemään noin 1,5 km mittaista reittiä kohti tulistelupaikkaa, mutta piipahdimme ensin Teeriniemessä venelaiturin ja Reetan majan tuntumassa ihastelemassa järvimaisemaa ja lukemassa saaren historiasta. Patikoimme saaren hiekkaista rantatöyrästä seurailevaa polkua, mutta polku oli valitettavan huonossa kunnossa. Paikoitellen reitti oli poikki ja sitä se oli ollut jo ilmeisen pitkään, sillä retkeläiset olivat talloneet maastoon esteet kiertävät polut. Todella harmillista, että näin upea reitti rapistuu tällaista vauhtia. Jatkoimme varovasti kuitenkin matkaa jokamiehenoikeudella esteistä huolimatta ja pääsimme tulistelemaan aivan upealle hiekkatormälle, josta löytyi tulentekopaikka, puucee sekä halkovaja.





Ihailimme Oulujärven selkää, paistelimme retkieväänä täytettyjä leipiä ja makkaraa ja kahvittelimme kaikessa rauhassa. Lapset seikkailivat rannalla ja ottivat valokuvia maisemasta. Oli selvästi aika sanoa jäähyväiset retkeilyn täyteiselle kesälle.



Manamansalon tekee erityiseksi retkikohteeksi monipuolinen maasto. Oulujärven retkeilyreitti näyttää parhaita puoliaan Manamansalossa ja leirintäalue tarjoaa monipuolisia palveluita. Tätä taustaa vasten on todella sääli, että näin upea reitistö oli suorastaan surkeassa tilassa. Nautimme kuitenkin kovasti ulkoilusta ja patikoinnista ihanassa kohteessa. Vanhaa sanontaa mukaellen löydän tien tai teen sen. Manamansalossa kannattaa varata aikaa ja tarjota itselleen mahdollisuus ihastua. Lastenkin kanssa maasto on helppoa ja reitit sopivan lyhyitä.


Budjetti:
  • Eväät n. 8 €
Plussat:
  • Upea ja monipuolinen luonto
  • Sopivan pituiset reitit ja helppo saavutettavuus lapsiperheelle
  • Lossin tunnelma saareen saavuttaessa itärannalta
  • Alueen palvelut ja erikoinen tunnelma, upeat tarinat ja mystinen ilmapiiri
Miinukset:
  • Reitistön kunto - Oulujärven helmi, Kainuun Riviera ei ollut reitistöltään nimensä veroinen




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti