Ärjän valloitus kajakkikaksikolla

Tänä kesänä jo kertaalleen valloitettu Ärjänsaari Oulujärvellä jäi kummittelemaan mieliimme. Myös kajakkimelonta on kiinnostanut seurueemme aikuisia useamman ”kuivan vuoden” jälkeen, joten pikkuhiljaa kypsyi ajatus aikuisten kahdenkeskisestä kajakkireissusta. Luonnollisesti Oulujärvi tarjoaa erilaisia retkeilyyn liittyviä välineitä vuokralle kohtuuhinnalla, joten lopulta teimme haaveista totta ja varasimme kajakkikaksikon aurinkoiseksi lauantaipäiväksi ja päätimme rohkeasti ylittää selän ja valloittaa Ärjän!

Aikuisten reissu mahdollisti toisenlaiset tavoitteet päivälle, vaikkakin minun kajakkikokemukseni rajoittuivatkin parin vuoden takaiseen lyhyeen kajakkimelontakurssiin. Paatin kapteenilla on kuitenkin takanaan eräopaskoulutus ja kajakkikokemusta enemmänkin. Molemmilla edellisestä kerrasta oli kuitenkin aikaa vaan matkaan lähdettiin ilman aikatauluja, kilometritavoitteita ja suuria suunnitelmia. Rannassa kajakin vuokranneen yrityksen omistaja Kaisa kävi peruasiat läpi, luovutti kajakin, pelastusliivit, aukkopeitteet ja muut tarpeet käyttöömme ja sitten iloisin ja odottavin mielin kohti aurinkosaarta.

Ja siitä se sitten lähti, 4 km siirtyminen kohti Ärjää. Lämpötila lähenteli 30 astetta ja keli oli tyyni. Oikeaa melontaotetta ei tainnut löytyä koko matkan aikana vaikka kapteeni ohjeistikin lempeästi. Vaan sisulla ja sydämellä paattimme lipui hiljaa Oulujärven pintaa pitkin. Tunne oli sanoinkuvaamaton: suuri selkä, edessä siintävä hiekkaranta, vedenpintaa pitkin lipuva hiljainen kajakki ja ympärille kaareutuva taivas. Kajakkikokemus meni luontoseikkailuissa ehdottomasti ihan ykkösten joukkoon.

Ärjään saavuttuamme joimme munkkikahvit Ärjän Onnen kahvilassa ja läksimme kiertämään saarta. Säipän nokka, erilaiset (nopeastikin vaihtuvat) rantamaisemat, järveen sortuneet hiekkarinteet, haaksirikkoutuneen laivan jäännökset ja upea selkä lumosivat. Hetkittäin vesi oli täysin tyyntä ja jo melkein seuraavassa hetkessä pieniä vaahtopäitä nousi kajakkia keinuttamaan. Onneksi molemmat melojat osasivat nauttia reissusta – ilman  keinuttavasta kyydistä johtuvaa heikotusta.

Ärjän upean kierroksen jälkeen rantauduimme taas, uimme ja nautimme Ärjän luonnosta. Kunnes tuli paluumatkan aika. Melottu 16 km painoi jo vähän jäsenissä, vaan reippahasti suuntasimme ilman karttaa ja kompassia paikkaan, jonka tiesimme olevan määränpäämme. Rantautumisen hetkellä iski epäusko – missä auto, missä tuttu hiekkaranta. Kaivelimme kartan ja navigaattorin esiin ja tajusimme meloneemme hurmiossa 2 km harhaan. Vaan ei se onnellisten menoa hiljentänyt, pikkuhiljaa siirryimme rantamaisemista nauttien oikeaan rantaan ja jäimme hetkeksi jopa keskustelemaan rannassa onkivien lasten kanssa. Elämys heillekin :)

Kaiken kaikkiaan kokemus oli huikea. Ensikesänä melontakurssille – tämä kokemus koukutti täysin.

Budjetti:

• Kajakkikaksikon vuorokausivuokra 50 euroa
• Eväät ja aurinkorasva 20 euroa

Plussaa:

• Huikea kokemus, kajakki tarjoaa aivan ainutlaatuisen mahdollisuuden liikkua luonnossa ja nauttia matkanteosta vesillä äänettömästi
• Ärjä oli upea paikka myös vesiltä käsin
• Vuokrattu kajakkikaksikko oli tasokas ja pikaperehdytys tarpeen – iso kiitos vielä Luonnollisesti Oulujärvelle ja Kaisa Rikulalle!
• Kajakin tavarasäilöt mahdollistavat hyvinkin kattavan varustuksen mukaan ottamisen, tarvittaessa jopa yöpymistä varten

Miinusta:

• Seuraavalle pidemmälle reissulle hankitaan etummaiselle melojalle tekniikka kuntoon – ei huuda käsivarsilihaksen tuskissaan illalla
• Navigointia kannattaa harrastaa näin isoilla selillä myös silloin kun päämäärä on ”varma” – ilokseen meloo pidemmästikin vaan jos olisimme olleet uupuneempia, olisivat ns. turhat kilometrit olleet todellista piinaa
• Etummainen meloja (eli minä) ei osannut tankata eväitä ihan tarpeeksi ja energiavarastot tyhjenivät niin että kotona pystyin vain makaamaan ja päästelemään suustani kummallisia alkuääniä...

 

Ja lopuksi- sielu lepäsi ja mielessä soi hymni Oulujärvelle Eino Leinon sanoin:

Minust’ oli kuin olisi soudettu

Minust’ oli kuin olisi soudettu
me kirkasta järven pintaa
ja aurinko aaltoja lämmittänyt
ja rantakallion rintaa.

Oli niinkuin oisi me laskettu
sen kallion kaunihin alle
ja kaahlattu hietaa valkeaa
ja kuljettu kukkulalle.

Ja eikö aurinko laskenut
taa saarien, salmensuiden,
ja tullut ilta ja tullut yö
yli laaksojen, laulupuiden?

Ylt’ ympäri tanhusi terhenet yön,
utu ulapan aalloilla sousi,
unen vallassa laaksojen lammet ui -
ja uni se nousi ja nousi.

Se heilahti oksalta oksalle,
se kukasta kukkahan kiipi -
me seisoimme vuorella käsikkäin
ja katsoimme, kuinka se hiipi.

Oi, lyhyt on Suomessa suvinen yö!
Pian aurinko aalloista nousi.
Mut siitä asti mun aatoksein
yhä unten aaltoja sousi.