Kolilla lasten omalla reissulla

Kävin siskoni ja kahden serkun kanssa Kolilla, jossa oli myöskin mukana isä ja pikkuveli sekä muita MTK:n Vuolijoen jäseniä. Bussimatka kesti 3½ tuntia, mutta aika kului hyvässä porukassa nopeasti ja pian huomasin olevani jo Kolilla. Kaunis maisema oli henkeäsalpaavaa jo aluksi, kun bussi ajoi meidät Kolin laskettelukeskukselle.

Kolin masema - kansallismaisema

Heti aluksi päätimme serkkujen ja siskon kanssa, että menisimme patikoimaan. Kiersimme Huippujen kierroksen, joka oli 1,4 km pitkä ja maastoltaan aika helppokulkuista. Polku oli hyvin tallottua, vaikka välillä pienet ylämäet tuntuivat raskailta reppu selässänsä. Pienille lapsille siis mukava reitti, jos kulki polkua, mutta halutessaan pystyi poikkeamaan polulta kallioille, jotka olivat jyrkkiä ja hankalia kiivetä.

Vaikka joillekkin kallioille on hankalampi päästä, näky oli niin huikaiseva, että olisi voinut katsoa sitä koko loppupäivän. Korkealta kalliolta näki oikealle ja vasemmalle suuret, metsäiset kukkulat ja suoraan eteen levittäytyi järvi, jota täplitti luodot ja erikokoiset saaret. Siinä samalla huomasi myös, että maapallo olisi voinut olla helposti pannukakku, jossa taivaanranta olisi ollut maailman reuna. Myös jääkauden jäljet näkyivät erilaisissa, sileissä kallioissa ja railoissa.

Oli hauskaa olla pelkällä lapsiporukalla patikoimassa, eikä reitin aikana tullut muuta ongelmia kuin yksi unohtunut laukku, joka saatiin takaisin pian. Olimme varustautuneet retkelle vedellä, eli monta pulloa raikasta kraanavettä. Eväitä emme pahemmin ottaneet, mutta olimmekin syöneet menomatkalla pysähtyessä. On hyvä olla myös puhelin, jos tulee hätä (tai jos pikkuveljellä loppuu tekeminen), sekä pitkät housut ja paita. Oli mukavaa huomata, että osasi itse ennakoida kaiken tarvittavan mukaan, sekä selvitä patikoimisesta ilman aikuisia. Lisäksi oli kivaa hyppiä kalliolta toiselle, joten esimerkiksi tämän takia kannattaa harrastaa notkeutta ja tasapainoa edistäviä urheilulajeja.

Patikoimassa serkkuporukalla

Patikoimisen päätteeksi kävimme syömässä maukkaan päivällisen ravintola Ukossa, jonka MTK maksoi.
Lopuksi päätimme mennä maisemahisseille, joka kuitenkin otti hieman koville korkeanpaikankammoista.
Lisäksi aurinkolasit lensivät puskaan maisemahisseillä, vaan olikohan niiden tarkoitus jäädä luontoon, kun jouduin pelastamaan ne kallionkielekkeeltäkin. Kyllä siinä hymy hyytyi ja harmitti.

Budjetti: 

• Patikkareissu oli ilmainen + MTK:n maksama bussireissu ja ruoka. Maisemahissit maksoivat lapsilta edestakaisin 3 euroa.

Plussaa: 

• Kauniit maisemat ja hyvä patikkareitti, myös ruoka oli aivan erinomaista. 
• Monipuolista tarjontaa, sillä patikoinnin ja maisemahissin lisäksi siellä oli luontokeskus ja kylpylä, talvisin tietysti laskettelemista. Kauppoja oli kattava määrä ja löytyi pipoista voiveitsiin, eli valikoimaa kyllä löytyy.
• Erilaisia polkuvaihtoehtoja: oli pitkiä ja vaikeita, että lyhyitä ja helppoja. 

Miinusta: 

• Maisemahisseistä ei nähnyt Kolia kauneimmillaan, mutta oli sekin elämys. 
• Hinnat eväsleivissä, jäätelöissä ja matkamuistoissa oli todella kallista, joten suosittelen ottamaan omat eväät ja napsimaan paljon valokuvia. 
• Luontokeskuksen pääsymaksu oli 5e/hlö. joten emme raaskineet maksaa luontokeskukseen pääsyä.

Sonja Alasalmi (teksti)
Kirjoittaja on bloginpitäjän 12-vuotias tytär, joka rakastaa luontoa ja retkeilyä

Essi Alasalmi (valokuvat)
Kuvaaja on bloginpitäjän 11-vuotias tytär, jolle seikkailu ja sen taltioiminen kuviin on tärkeä asia