Sivut

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Kaihuanvaaran polut kaipaavat kulkijoita

Ostimme talvella Rovaniemen alueen retkeilyopas Etiäisen, jonka innostamana otimme tavoitteeksi kiertää kaikki retkeilyalueet alueella. Eräoppaalle suurin osa kirjassa esitellyistä kohteista oli ennestään tuttuja vaan Kaihuavaara ja Kivalot oli vielä kulkematonta maastoa. Niinpä suuntasimme parisuhteen huoltoreissulle sinne kahdestaan tavoitteenamme viettää aikuisten laatuaikaa kahdestaan ja kiertää ennen kokemattomia lähiluonnon kohteita.


Päivä oli oikein otollinen patikointiin, lämmin ja pilvinen sää kutsui hyttysten taukoamattoman ininän säestyksellä meitä luontoon. Valitsimme 11½ km lenkin kohteeksi ja suuntasimme Kaihuanvaaran retkeilypolulle. Sen varrelle sattui Hopianulkin vaaran korkein kohta (358 m) sekä lehtojensuojelualue. Sekä paljon erämaan henkeä huokuvaa metsää. Kohde oli hyvin erilainen normaaleihin patikkamaastoihimme verrattuna. Koska lapset eivät olleet mukana, pystyimme valitsemaan vaativan, paljon korkeuseroja sisältäneen reitin ja pidemmän päiväpatikoinnin. Reitti ei mielenkiintoisista metsätyypeistään huolimatta sisältänyt sellaista näyttävää luontoa tai erityisiä kohteita, joita olisimme välttämättä lapsille halunneet näyttää. Kaihuanvaarassa upeaa on kuitenkin juuri metsän hiljaisuus ja alueen rauha. Toisia patikoijia emme nähneet koko päivän aikana.



Kaihuanvaara kaipaa selkeästi kävelijöitä, sillä polku oli paikoitellen lähes hävinnyt. Luontopolun ja lehtojensuojelualueen tuntumaan oli tehty pitkospuiden korjaustöitä vaan kunnossa alue ei pysty kilpailemaan esimerkiksi Napapiirin retkeilyalueen kanssa. Mutta erilaiseen ulkoilutarpeeseenpa alue vastaakin, tarpeeseen päästä kauemmas ihmisjoukoista ja nauttia hiljaisuudesta. Jota riitti, ainoana äänenä korvessa kuulimme oman puuskutuksemme (kunto joutui välillä nousuissa koetukselle) lisäksi lihanhimoisen itikkaparven ininä.


Tarkoituksemme oli ruokailla Porkkalammen rannassa vaan jopa meitä hiukan häiritsi kosteikon järjetön pörriäismäärä. Karhunkarkoitinta ei tarvittu, kun minä karjalaisena karhujenkaikottajana vaelsin höpöttäen matkan - ja söin samalla puolisen kiloa ötökkämassaa. Niinpä söimme vain välipalaa ja jatkoimme Hopeanulkille. Kovinkaan mahtavat näkymät eivät olleet, koska vaaran päällys oli kasvanut umpeen. Vaan kiikuttuamme lintutorniin, siinsi kaukaisuus sinisenä taivaanrannassa.


Kaiken kaikkiaan Kaihuanvaara ei ole varsinaisesti perhekohde ainakaan yhtä pienten lasten kanssa  kuin meillä patikoi mukana. Kohteen teki mielenkiintoiseksi kuitenkin erämaan tuntu ja eläinlajiston rikkaus, jota pääsimme ihastelemaan. Myös valoisien koivikoiden, naavaisten ja luppoisten puiden sekä lehtomaisen maiseman vaihtuminen vaaran päällisen kivikoihin ja jylhiin maisemiin oli mielenkiintoista. Parasta oli kuitenkin saada viettää pitkästä aikaa luonnossa aikaa kahdestaan.


Plussat:
  • Erämaan tuntu ja hiljaisuus, mahdollisuus rauhoittua luonnossa
  • Moninaiset metsät ja vaihteleva maasto
  • Monipuolinen eläimistö ja linnusto, erilainen retkeilyreitti kuin normaalisti kiertämämme perhereitit



Miinukset:
  • Polku melko heikkokuntoinen paikoitellen ja maasto oli kuivanakin aikana hyvin kosteaa paikoitellen - kaiken kaikkiaan käyttämättömyys näkyy alueella sekä hyvässä että pahassa
  • Ihan kaikkia kartassa näkyviä polkulinjauksia ei löytynyt reitiltä, kompassi ja kartta oli tarpeen
  • Matkaa Rovaniemen keskustasta kertyy aloituspaikkaan yli 50 km



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti