tiistai 19. heinäkuuta 2016

Saariselän Iisakkipään huiputus

Saariselän lomamatkallamme haavenani oli päästä vähän vaativampaankin maastoon patikoimaan. Nuorimmaisen kanssa Iisakkipään huiputusta ei kuitenkaan uskallettu ajatella, kun loma piti sisällään muutenkin patikointia ja retkeilyä niin paljon. Niinpä päätimme hajaantua. Puoliso lähti perheen kuopuksen kanssa lähiretkelle ja minä suuntasin yhdessä vanhempien lasten kanssa huiputtamaan runsaat 450 m korkeaa Iisakkipäätä. Sääennusteet lupailivat sadekuuroja alueella, mutta eihän se meitä säikyttänyt, sillä meiltä löytyy tarvittavat varusteet sadekuurojenkin varalta. Päiväreput pakattiin ja mukaan otettiin sadevaatetuksen lisäksi kompassi, kännykkään ladattu maastokarttasovellus, ensiapupakkaus, juotavaa ja välipalaa ja askeleet suunnattiin kohti luontopolun lähtöpaikkaa.

Lähtöpaikalla kehoitin tyttöjä ottamaan alueen opaskartasta kuvan kännykkäänsä ja sitähän sitten ihmeteltiin, että miksi sellainen. Kerroinkin sen olevan varakarttana itse kullakin ja niin on minun tapani tehdä lähtiessäni merkityille reiteille, varsinkin, jos ei ole paperikarttaa mukana. Ja tottahan on, että kunnon paperikarttaa ei voi voita mikään mobiilisovellus.


Nuorempi tytöistä, oli kuin nuori varsa ensi kertaa keväällä laitumella. Samantien kun lähdimme polulle, tyttö kirmaisi pikavauhtia ensimmäiset rappuset rinteessä ja minä jäin vanhemman tytön kanssa ihmettelemään minne hänellä tuli hoppu. Todellisuudessa mitään hoppua ei ollut, onpahan vain hänen tapansa edetä maastossa. Me taas tallustelemme ja katselimme luonnon kauneutta ja kummallisuuksia. Ja niitä riittikin oikein roppakaupalla tuolla reitillä.


Kiersimme reitin myötäpäivää ja jo heti alkumatkasta saimme ihastella upeaa kanjonia, jonka reittimme kiersi sen molempia reunoja myötäillen. Pieniä, kirkasvetisiä tunturipuroja piisaa tuolla alueella useitakin ja rohkenimme jopa maistelemaan puron vettä. Tyttöjen suusta tuli ihmettelevään ääneen yhtäaikaa toteamus: "Tämähän maistuu ihan vedelle". Niinpä, tunturipurojen raikkautta.



Vaelsimme ja ihastelimme ja pidimme pieniä juomataukoja aika ajoin. Ja myönnettävä on, että nousu otti reisiin, ainakin minulla, joukon nestorilla... Puurajan noin 400 m:n korkeudessa huomasi erittäin helposti ja siitä riittikin keskusteltavaa. On se vaan niin ihmeellistä tämä luonnon kummallisuus.

Opasteet olivat alkumatkasta aivan erinomaiset ja se johdattikin ajatukset luottamaan opasteisiin, mutta yllättäen ne loppuivatkin muutaman sadan metrin jälkeen. Toki havaitsimme uusia opasteita olevan valmisteilla ja osin jo reitin varrelle ripoteltuna pystyttäjäänsä odottaen. Matkalla tapasimme vain muutamia muita vaeltajia, ja olipa joukossa eräs lapsiperhekin, jonka lapset olivat alle kouluikäisiä.

Hikeä otsalta pyyhkien saavuimme Iisakin huipulle ja sieltä avautuivat upeat maisemat alas laaksoon ja muille tuntureille. Vaivannäkö oli todellakin kokemisen arvoinen. Istahdimme huipulle kerätyn kivipaaden päälle välipalaa nautiskelemaan ja keräämään voimia alasmenoa varten.


Laskeuduimme alas toista polkua pitkin ja saimme nähdä hiukan toisenlaisia maisemia kuin nousun aikana. Nyt palasimme osin luontopolkua ja osin aikojen kuluessa rinteeseen syntynyttä polkua pitkin. Matkalla oli pitkospuita ja portaikkoja, mutta pääosin luonnonmukaista maastoa ja enimmäkseen helppokulkuista polkua.


Reitti oli keskivaikea, mielenkiintoinen, maisemiltaan upea ja todellakin kokemisen arvoinen. 
Aikaa tuollaiselle retkelle tulee varata 3-4 tuntia, jotta voisi myös nautiskella maisemista ja perehtyä etenkin luontopolun varrella oleviin infotauluihin. Ihan pieniä lapsia en kuitenkaan ottaisi mukaan maaston haastavuudesta johtuen.

Budjetti
  • Retkieväät pari euroa.

Plussaa:
  • Sopiva päiväretken kohde Saariselältä
  • Upeat maisemat
  • Hyväkuntoiset ja mielenkiintoiset polut ja etenkin luontopolun opasteet, jotka tulevat edelleen paranemaan, kun uudet infotaulut saadaan paikoilleen.


Miinusta
  • Eipä varsinaista miinusta ole ellei sitten ota esille osin vanhentuneet / puuttuvat opasteet, joita ollaan tosin juuri uusimassa.

Yrjö S. 
Kirjoittaja on Arctic Spellin bloggaajan puoliso, eräopas ja satunnainen blogin kirjoittaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti